Rohkeutta sanoa, kykyä tehdä.

Tekijä: admin (Page 1 of 2)

Miksi juuri minua kannattaisi äänestää?

Omaan vankkaa kokemusta politiikasta ja minulta löytyy neuvottelukykyä, mutta periaatteeni eivät ole myytävinä. Mielestäni tärkeintä on rakentaa oululaista Oulua, jossa on laadukkaat peruspalvelut, turvallista elää ja yrityksillä hyvät toimintaedellytykset. Näitä asioita haluan olla jatkossakin edistämässä Oulussa, joka on edelleen pysynyt kotikaupunkinani, vaikka osan viikosta työskentelenkin Helsingissä. Maanantait ovat maakuntapäiviä, ja silloin on luontevaa hoitaa yhteisiä asioita kotopuolessa. Se jos mikä pitää osaltaan lujasti kiinni paikallisissa asioissa.

Tuon rohkeasti päätöksentekoon ja keskusteluun näkemyksiä, joita muista puolueista ei välttämättä uskalleta nostaa esille. Olivat ne sitten maahanmuuttoon tai vaikkapa kaupungin rahankäyttöön liittyviä asioita. Yhtenä esimerkkinä hankehumppa: nykyisin niin kuntapolitiikkaa kuin valtakunnan politiikkaa vaivaa hankepohjaisuus: erilaisin hankkein poliitikot saavat sitä hyvää, kivaa ja ihanaa, jota vaaleissa ovat ihmisille luvanneet. Osittain hankkeet ovat hyödyllisiäkin, ja antavat lisää rahoitusta esimerkiksi opetukseen silloin, kun valtionosuudet eli valtiolta saatava tuki ei ole riittävää (vaikka sen pitäisi olla!). Toisinaan hankkeilla kuitenkin ylityöllistetään opetushenkilöstöä, palkataan projektityöntekijöitä ja erilaisia paperinpyörittäjiä. On turhaa palkata päiväkoteihin taidekasvatusta lapsille antavaa henkilöstöä, kun tarve on ennemmin saada lisäkäsiä ihan sinne päiväkodin arkeen.

Toimin viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksessa ja maakuntahallituksessa ainoana perussuomalaisena, joten kukaan ei ole ”automaattisesti” ollut tukemassa esityksiäni tai kannattamassa näkemyksiäni. Tämä on tietysti kehittänyt neuvottelutaitoja, ja olenkin saanut sekä yksimielisesti, että äänestysten kautta esityksiäni lävitse. Koskivat ne sitten maahanmuuttoa, kulttuuria tai vaikkapa avoimia oppimisympäristöjä, jotka eivät tosiaankaan kaikille lapsille ole sopivia.

Politiikkaa olen tehnyt kauan, mutta pitänyt samalla kosketuksen aivan tavalliseen arkeen, ja vielä viime eduskuntavaaleihin asti jatkoin myös liiketalouden ylempiä korkeakouluopintoja. Kierrän mielelläni ympäri Suomen tapaamassa äänestäjiämme ja kuuntelemassa ihmisten ideoita ja huolia. Se antaa paljon poliittiseen työhön. 

Politiikka on ennen kaikkea ihmisten auttamista, paremman huomisen rakentamista. Todella usein joudun muistuttamaan, miksi me poliitikot olemme olemassa: Oulussa oululaisten ja eduskunnassa suomalaisten etua ajamassa. Oulun ei pidä olla mukana lähinnä tamperelaisia hyödyttävässä ratahankkeessa, samoin kuin ei Suomenkaan pitäisi olla mukana EU-elvytyspaketissa, josta hyötyvät aivan muut maat, kuin Suomi tai Suomen vienti.

Haluan jatkossakin olla antamassa oman panokseni Oulun ja oululaisten eteen. Kuten sanottua, minulta löytyy rohkeutta sanoa, ja kokemuksen myötä myös kykyä tehdä.

Raha ei tule seinästä eikä loputtomasti veronmaksajan taskustakaan


Kuunnellessani muiden kaupunkien suuruudenhulluja hankkeita ja investointeja, tuntee tietyllä tapaa ylpeyttä Oulusta, jossa ihan kaikkea ei ole hoidettu sentään niin huonosti, kuin monissa muissa paikoissa. Vaikka muualla saattaa mennä negatiivisessa mielessä lujempaa, kuin meillä, ei meidän pidä antaa siimaa turhille raharei’ille, kuten miljoonien eurojen arvoiselle, turhalle asuntomessualueen kävelysillalle tai ylihinnoitetuille taideteoksille. Tosiasia kun on, että meidän täytyy keskittyä edelleenkin toimimaan vastuullisesti, oli kyse sitten investoinneista, hankkeista, veronkorotuksista tai velan ottamisesta. Velkaa on liikaa ja verot ovat jo tapissa. Oulun tehtävänä on suoriutua lakisääteisistä perustehtävistään, ja kaikkeen muuhun tulee suhtautua terveellä maalaisjärjellä.

Pääministeri Sanna Marin heitti ilmoille hassun ehdotuksen siitä, että kuntaverosta pitäisi tehdä progressiivinen, jota se muuten jo on. Lisäksi alle 16 000 euroa vuodessa tienaavat eivät maksa kuntaveroa lainkaan. Tarkoittiko pääministeri, että kuntaveron progressiivisuutta pitäisi lisätä, jolloin aiempaa useampi ei maksaisi sitä lainkaan, tai vähemmän kuin nykyisin, ja verotaakkaa lisättäisiin toisesta päästä keskituloisille ja hyvätuloisille? Haluaako pääministeri, että kunnat karkottavat kunnasta ulkomaille tai vähemmän verottaviin kuntiin heidät, jotka tällä hetkellä tuovat merkittäviä summia asuinkuntansa kassaan? Meiltä karkaa jo nyt ulkomaille korkeakoulutettua väkeä, jota tarvitsisimme täällä kotimaassakin. Samaan aikaan hallitus houkuttelee tilalle kouluttamattomia maahanmuuttajia, mutta ei mennä siihen keskusteluun nyt.

Mikäli kuntaveron progressio olisi nykyistä voimakkaampaa, se houkuttaisi vasemmistolaisia puolueita (joita toisinaan tuntuvat olevan kaikki muut paitsi Perussuomalaiset) jatkossa nostamaan veroprosenttia herkemmin, koska se rokottaisi ”paremmin tienaavia”, joita monien mielestä saa verottaa vaikka kuiviin. Seurauksia ei nähdä lainkaan. Kaikenlaiset veronkorotukset osuvat kaikista kipeiten usein juuri keskituloisiin, erityisesti niihin nuoriin perheellisiin, jotka ovat juuri ottaneet asuntolainaa, rakentaneet kenties talon perheelleen, maksavat korkeampia varhaiskasvatusmaksuja ja niin edelleen. 

Palatakseni vielä investointeihin – niitä Oulussa on jo riisuttu, mutta toki aina ylimääräistäkin on. On selvää, että esimerkiksi sisäilmaongelmaisten koulujen korjaaminen tai uuden rakentaminen eivät ole investointeja, joita voi mielin määrin siirtää tai keskeyttää. Muttei ole kauaa, kun vaikkapa Laanaojan valaistukseen päätettiin laittaa, Perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta, lähes miljoona euroa (700 000e). Sama summa jouduttiin viime vuoden päätöksillä säästämään erilaisista vanhusten palveluista. Kun kaupungin rahat menevät lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sivistys- ja kulttuuripalveluihin, ne ovat niitä, joista on pakko myös löytää säästöjä. Täten niitä säästöjä on Oulussakin kissojen ja koirien kanssa kaiveltu esiin. Lähes kaikkialta. Pyhiksi lehmiksi ovat muodostuneet esimerkiksi teatteri ja maahanmuuton palvelut. Lopulta teatterin tuesta leikattiin vääntöjen ja äänestysten jälkeen 150 000 euroa, vaikka enemmänkin olisi voitu, kuten myös ehdotin. Maahanmuuton säästökohteita päätettiin esityksestäni äänestyksen jälkeen myös etsiä. Niiden etsimisen olisi kuulunut olla mukana, kun kaikkialta muualtakin etsittiin säästöjä.

Säästöjä tehdessä ateria- ja siivouspalveluiden ulkoistamispäätöksestä tuli lähestulkoon eräänlainen sota, mutta kun istuu viikosta toiseen etsimässä säästöjä ja päättämässä niistä, ymmärtää, että joskus on tehtävä sellaisiakin ratkaisuja, jotka eivät tunnu hyvältä. Yksityistämiseen en suhtaudu ideologisin lasein, en puolesta enkä vastaan. Jokaisen päätöksen teen tapauskohtaisesti, ja lähtökohtana on kaupunkilaisten ja kaupungin etu. On tietysti asioita, joita en suostu yksityistämään, kuten vesi.

Silloin, kun palvelu on saatavilla yksityisiltä toimijoilta, on pohdittava tarkoin, onko perustetta, miksi kaupungin palvelua pitäisi tuottaa ja kilpailla siten yritysten kanssa. Ulkoistamissopassa mielenkiintoista oli se, että sain jopa uhkaavia puheluita kannastani, ja Vasemmistoliitto yhdessä ammattiyhdistyksen kanssa jakoi ulkoistamispäätöksen hyväksyneiden valtuutettujen nimiä jopa maksetussa mainoksessa asti, vaikka he itse saarnaavat, miten vahingollista ”maalittaminen” on. Perussuomalaiset saivat asiaan läpi ponsiesityksen, jonka pohjalta ulkoistamispäätöksen seurauksia tarkkaillaan, ja palataan omaan toimintaan, jos sille on selkeä tarve ja syy.

Kaikki puolueet muuten olivat ulkoistuspäätöksen takana vielä alkuvaiheessa, mutta kun vaalit alkoivat olla liian lähellä, siellä tehtiin täyskäännös. Osa samasta väestä on kyllä ollut valmis lakkauttamaan kyläkouluja, vaikka niistä saatavat säästöt eivät välttämättä todellisuudessa edes toteutuisi, ja haitatkin ovat hyötyjä paljon suuremmat. Kyläkoulujen lakkauttamiseen suhtaudun itse hyvin kriittisesti, sillä jälleen on tarkkailtava seurauksia: kyläkoulun katoaminen alueelta voi olla iso kolhu ei pelkästään lapsille, vaan koko kyläyhteisölle ja alueen kehittymiselle.

Säästöt eivät ole aina helppoja, mutta niitä on löydyttävä ja niitä on tehtävä siten, että ne ovat järkeviä. Niiden on oltava perusteltuja, eikä budjetissa saa olla sellaisia pyhiä lehmiä, kuten kulttuuria ja maahanmuuttopalveluita, joihin ei uskallettaisi koskea. Korona mullisti taloudellista tilannetta entisestään, joten tuleva valtuustokausi ei tule missään nimessä olemaan helppo. 

Päätökset kotouttamisohjelmasta kuuluisivat uudelle valtuustolle

Maanantaina 17. toukokuuta kaupunginhallituksen olisi pitänyt käsitellä lakisääteistä kotouttamisohjelmaa, sillä vanha on voimassa kuluvan vuoden loppuun. Muut puolueet kuitenkin esittivät pöytäystä siten, että asia tulee käsiteltäväksi vaalien jälkeen, mutta vanhalle valtuustolle. Mikäli kuntavaaleja ei olisi siirretty, asiasta päättäisi uusi valtuusto.

Kuntavaalien siirron yksi varjopuolista on nimenomaisesti se, etteivät uudet vaaleilla valitut valtuutetut pääse vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon ennen kuin alkusyksystä. Kotouttamisohjelmasta päätökset olisivat kuuluneet uudelle valtuustolle, ja ne olisi sille voitu siirtää, mutta kenties vaalien pelossa muut puolueet eivät tätä halunneet.

Valmistelin varalta kotouttamisohjelmaan käsittelyyn esitykset, kuten me perussuomalaiset olemme aina tehneet, mutta ehdotin, että asiasta päättäminen siirrettäisiin uusille valtuutetuille syksyyn. Kuten sanottua, ohjelma tulisi voimaan vasta 2022 alusta, ja näin oltaisiin voitu menetellä – mikäli oltaisiin reiluja.

Oulun toteuttamaa kotouttamista ja maahanmuuttopolitiikkaa vaivaa se ajatus, että vuodesta toiseen sekoitetaan työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto. Jälkimmäinen on sitä maahanmuuttoa, mikä valitettavasti aiheuttaa erilaisille maahanmuuttajapalveluille tarvetta. Yleensä työperäisesti maahan tulevat ihmiset ovat halukkaita kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä juurikaan tarvitse palveluita, toisin kuin turvapaikanhakijat. Valtavat palvelurakenteet ovat siis lähinnä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia varten, ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään, koska heiltä ei käytännössä odoteta esimerkiksi suomen kielen oppimista. Sen sijaan Oulussa halutaan aiempaakin enemmän panostaa monikielisten palveluiden tarjoamiseen, ja siihen, että maahanmuuttajat pystyvät ”toteuttamaan omaa kulttuuriaan ja äidinkieltään”.

Oulussa ei myöskään haluta huomioida sitä faktaa, että maahanmuuttoon liittyy lieveilmiöitä, joita pitäisi pyrkiä taklaamaan. Ennen kaikkea siten, ettei tänne houkuteltaisi haitallista maahanmuuttoa. Kotouttamisohjelmassa ei tyypillisesti haluta nähdä maahanmuuttajia muina kuin ”vihapuheen ja rasismin” uhreina, mikä ohjelman mukaan heikentää kotoutumista. Kotoutumisen avain on tulijan halukkuus kotoutua, sekä laadukas kielenopetus. Tämän asenteen sijaan silmät pitäisi avata, ja keskittyä siihen, miten suojeltaisiin oululaisia näiltä ongelmilta, mitä vääränlaisen maahanmuuton myötä syntyy. Taannoiset seksuaalirikokset nyt yhtenä surullisena esimerkkinä. Levottomuudet kouluissa niillä alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajia, ovat toinen esimerkki.

Kotouttamisohjelma käsiteltäneen nyt siis vaalien jälkeen kesäkuun valtuuston kokouksessa, mikäli puolueiden välille ei synny yhtäkkistä yhteisymmärrystä siitä, että tässä kohtaa valta kuuluu uudelle valtuustolle ja uusille valtuutetuille. Tässä olisi vaikuttamisen paikka ehdokkaille omissa puolueissaan.

Kaikki kiinni koronalta – paitsi rajat

Hallituksen pallottelu rajojen sulkemisesta (koronalta) on jatkunut jo vuoden. Ministerit ovat todenneet useaan kertaan, miten ”Suomen rajakontrolli on Euroopan tiukin” ja miten ”rajaliikenteestä 95% on loppunut”. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuinka paljon rajan yli tulee väkeä, kunhan eivät toisi koronaa ja erilaisia virusmuunnoksia mukanaan. Esimerkiksi naapurimaassamme Virossa koronatilanne on räjähtänyt käsiin, joten nykyinen asetelma ei ole millään tavoin kestävä.

Entä kun jossain vaiheessa rajaliikenne alkaa taas palautua? Tänään ilmoitettiin, ettei hallitus aio tuoda eduskunnalle esitystä negatiivisesta ennakkotodistusvaatimuksesta. Siinä missä muualla Euroopassa tämä testi vaaditaan, Suomi ei sitä kykene saamaan aikaiseksi. Ei, vaikka asiantuntijatkin jälleen totesivat, miten negatiivinen testitulos voitaisiin vaatia. Suomeen saapuminen ei ole kenenkään ulkomaalaisen perusoikeus, eikä testitulos luulisi olevan keltään paljoa vaadittu, ei suomalaisilta eikä ulkomaalaisilta. Hallitukselle rajakysymys tuntuu yhtä kipeältä, kuin aiemmin esille tuomani ongelmat maahanmuuttajaväestön kanssa. Kaikki mikä liittyy jotenkin ulkomaalaisiin, saa hallituksen varpailleen. Rasismisyytöksiäkö siellä pelätään, mene ja tiedä.

Asiassa on nyt kuitenkin kyse niin suomalaisten terveydestä kuin lopulta myös maamme taloudesta ja kilpailukyvystä. Korona olisi saatava tukahdutettua, sillä tätä tilannetta emme enää kauaa kestä. Rahaa ei ole, vaikka hallituspuolueiden edustajat niin antaisivat ymmärtää. Esimerkiksi tänään demareiden kansanedustaja Hussein al-Taee suorastaan heitteli seteleitä ilmaan sanoen eduskunnan täysistunnossa, ettei hoitohenkilökunnan koronalisien maksu ole hallituksesta kiinni – rahaa kuulemma on – ja kuntien sekä sairaanhoitopiirien pitäisi vain yksinkertaisesti laittaa rahaa palamaan. Käsittämätöntä vappusatasretoriikkaa.

Eduskunta kokoontui poikkeuksellisesti tänään sunnuntaina täysistuntoon, vaikka normaalisti sunnuntaisin eduskunta ei kokoonnu. Viimeksi sunnuntaina on kokoustettu vuonna 1994, ja keskustelun aiheena oli Euroopan unioni. Tänään päätettiin ravintolasulun jatkosta, ja samoin läpi meni hallituksen esitys kuntosalien ja muiden liikuntapaikkojen sulkemisesta. Valitettavasti kaikki nämä ovat aivan turhia toimenpiteitä, ellei hallitus saa rajoja koronalta kiinni. Samaan aikaan suomalaiset ihmiset ja yritykset kituuttaavat rajoitusten kourissa. 

Maahanmuuttajaväestöstä kiusallinen ongelma hallituksen koronantorjunnalle

Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien tunnustaminen on monille puolueille ja poliitikoille hyvin vaikeaa, joten ei ole yllättävää, ettei hallitus suostu suoraan myöntämään, kuinka suuri ongelma koronantorjunnalle maahanmuuttajaväestöstä on muodostunut. Uskonnolliset tilaisuudet, toisenlainen suhtautuminen tartuntatauteihin ja ostoskeskuksissa isoissa porukoissa notkuminen ovat kaikki asioita, joita nimenomaan erilaiset maahanmuuttajaryhmät harjoittavat. Ne ovat myös asioita, jotka ovat koronantorjunnan näkökulmasta ongelmallisia, kun kaikkia ylimääräisiä kontakteja pitäisi välttää.

Hallituspuolueiden suulla on isoon ääneen korostettu, miten kyse ei ole maahanmuuttajista itsestään, vaan siitä, että he työskentelevät aloilla, joilla suojaus koronaa vastaan ei ole riittävää, tai asuvat tiiviisti isoissa perheyksiköissä. Analyyseissa on täysin ohitettu ne tosiasiat, jotka erottuvat niin koronan kuin muidenkin tartuntatautien suhteen: usein maahanmuuttajayhteisöissä suhtaudutaan niihin eri tavoin kuin kantaväestön keskuudessa. On aivan turha selitellä, etteivätkö maahanmuuttajien koronatartuntamäärät selittyisi maahanmuuttajien omalla asennoitumisellaan ja toimintatavoillaan. Tämä ymmärretään myös maahanmuuttajayhteisöissä, kuten Helsingin Sanomien taannoisesta haastattelustakin kävi ilmi. Haastatellut henkilöt kertoivat, etteivät kaikki noudata annettuja ohjeita ja rajoituksia. Heitä, jotka yhteisössä noudattavat rajoituksia, saatetaan jopa ivata ja toimintatapoja väheksyä. Edes valistustyö maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ei ole tuottanut merkittävää tulosta.

Hallitus ei ole suostunut kertomaan todellisia syitä, miksi erilaisia liikkumisrajoituksia halutaan ottaa käyttöön, tai miksi ravintolasulkua halutaan jatkaa, vaikka tartuntamäärät ravintoloista eivät ole järin suuret. Mikäli ongelma olisi lähinnä yökerhoissa, luulisi niiden sulkemisen olevan riittävä toimi, mutta hallitus haluaa pitää kaikki ravintolat suljettuina. Kun syitä ei kerrota avoimesti, jää tilaa spekulaatioille. Minun arvaukseni on, että hallitus pyrkii toiminnallaan vähentämään nimenomaan maahanmuuttajayhteisöjen liikkumista ja lopettamaan esimerkiksi ostoskeskuksissa notkumisen. Samalla halutaan panna myös piste opiskelija- ja muille juhlille, joista tartunnat herkästi lähtevät liikkeelle. Nythän virus jyllää nimenomaan nuoremman väestön parissa.

Keskustelu rokotusjärjestyksen muuttamisesta siten, että käytännössä maahanmuuttajaväestö rokotettaisiin ennen kantaväestöä, on käynyt kiivaana. Ymmärrettävästi tällainen toiminta on omiaan rapauttamaan ihmisten luottamusta viranomaisiin ja periaatteeseen siitä, että ihmiset olisivat samalla viivalla. Maahanmuuttopolitiikassa on hyvin tyypillistä, että ongelmia yritetään ratkoa laittamalla maahanmuuttajat ”jonon ohi”, eli syrjimällä samalla kantaväestöä. Mikäli maahanmuuttajavaltaisten alueiden asukkaita aletaan rokottaa muun väestön ohi, ei ihmisten oikeudentaju riitä millään ymmärtämään, miksi piittaamaton käytös palkitaan tällä tavoin. Tämä rapauttaa samalla myös uskoa rajoituksia ja suosituksia kohtaan.

Metsästys on osa suomalaista elämäntapaa

– Metsästys on arvokas osa suomalaista elämäntapaa ja perinnekulttuuria, mikä edistää luontosuhteen muodostumista ja ylläpitoa sekä yhteisöllisyyttä tuoden yhteen ihmiset taustoihin katsomatta. Metsästys luo suomalaisille hyvinvointia ja liikuttaa kansalaisia lapsista aina iäkkäämpään väestöön.

– Metsästyksen ja aseharrastamisen kohtuuttoman ja tarpeettoman kurjistamisen ja hankaloittamisen on loputtava. Suomen puolustettava tätä näkemystä myös Eu:n tasolla, ja muutoinkin metsästys- ja aselainsäädäntöön liittyvissä asioissa on Eu:ssa huolehdittava suomalaisten edun toteutumisesta ja eteenpäinviemisestä.

– Metsästyksen ohella myös ampumaurheilun tulevaisuus turvattava, ja huomioida yhtäläisesti muiden urheilulajien kanssa. Samoin reserviläisten ampumatoiminnan ylläpito on merkittävässä roolissa, eikä sitä aselain uudistuksella saa hankaloittaa.

– Laaja ampumarataverkoston ylläpito on sekä maanpuolustuksellisesti että metsästyksen ja ampumaurheilun vuoksi tärkeää. Mahdollisuus ampumaharjoitteluun on turvattava, myös pienten ampumaratojen säilyttäminen ja lisääminen on hyvin tärkeää turvallisen aseenkäytön harjoittelun mahdollistamiseksi. Ampumaharjoittelun tärkeys korostuu myös eläin- ja ympäristönsuojelullisista näkökulmasta. Kunnollinen ampumarataverkosto keskittää harjoittelun radoille, eikä silloin ole niinkään tarvetta harjoitella ampumista (maanomistajan luvalla) metsissä ja soramontuilla.

– Tulkinnanvaraisuudet aselupa-asioissa poliisilaitosten välillä kitkettävä. Luvan hankkimisen oltava sujuvaa, ja siirryttävä esimerkiksi sellaiseen käytäntöön, jossa useiden lupaprosessien sijaan ns. asepassilla olisi oikeutettu hankkimaan useita aseita. Perusteettomista lupien määräaikaisuuksista on luovuttava.

– Metsästys on sallittava luonnonsuojelualueilla, eikä perusteettomilla ympäristön- tai luonnonsuojeluargumenteilla tule vaikeuttaa metsästystä, mikä on tosiasiassa luonnonsuojelua parhaimmillaan.

– Nykyistä paremmin on otettava huomioon metsästäjien tekemä arvokas luonnonsuojelu- ja riistanhoitotyö, eikä lisätä vastakkainasettelua luonnonsuojelun ja metsästyksen välille. Riistanhoitoyhdistysten ylläpitämän suurriistavirka-avun edellytykset on turvattava.

– Haitallisten vieraslajien hävittämiseen panostuksia myös valtiolta.

– Petopolitiikassa huomioitava alueella toimivien metsästysseurojen, asukkaiden ja yrittäjien näkemykset, eikä vähätellä petojen aiheuttamia ongelmia. Metsästyskoirien työpanos on tärkeää, joten ei ole yhdentekevää, pystyykö koiran laskemaan metsälle turvallisesti vai ei.

– Lasten ja nuorten terveen luontosuhteen ja erätaitojen ylläpito kaupungistumisen myötä yhä tärkeämpää. Valtion panostettava lasten ja nuorten metsästys-, erä- ja retkeilytoimintaan. Metsästys on tuotava paremmin osaksi peruskoulun opetusta. Kannustimilla olisi rohkaistava metsästysseuroja ottamaan mukaan nuorempaa väkeä, jotta seurojen toiminta ei lakkaa, ja jotta iäkkäämpien metsästäjien tietotaito ei katoa.

Maaseudusta maamme sydän

Suomalainen maaseutu on elinehto, voimavara, mieletön mahdollisuus ja menestystekijä. Kotimaisen, puhtaan ja laadukkaan ruoan arvoa on pidettävä yllä, ja huolehdittava maaseutuyrittäjien jaksamisesta ja pärjäämisestä. Maaseutu on turvallinen ja luonnonläheinen kasvuympäristö lapsille, eikä poliittisella päätöksenteolla tule pakottaa ihmisiä kaupunkikeskuksiin.

On tärkeää huolehtia saavutettavuudesta: niin tiestöstä, autoilun edellytyksistä, kuin tietoliikenneyhteyksistä, jotka meidän perussuomalaisten mielestä kuuluvat kaikille. Toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat myös tulevaisuuden innovaatiot, maaseudun kehittämisen ja pitävät sen varteenotettavana vaihtoehtona niin perheille kuin yrityksille Ruuhka-Suomen sijaan.

Perussuomalaisten maaseutupoliittisen ohjelman pääset lukemaan täältä.

Turvapaikanhakija syö sinunkin pöydässäsi, oululainen

Perussuomalaiset ovat puhuneet jo vuosikausia turvapaikkajärjestelmän vioista, ja tänne tulevien ihmisten kotouttamisen mahdottomuudesta, sekä niistä syntyvistä kustannuksista. Syksyllä 2015 Suomi joutui kokemaan ennennäkemättömän turvapaikkavyöryn, kun maahan saapui kaiken kaikkiaan yli 30 000 ihmistä, kuka minkäkin rajan yli ja vaatien turvapaikkaa itselleen.

Turvapaikanhakijajärjestelmä oli valmiiksi rikki ja Suomessa alkoi tapahtua asioita, joista perussuomalaiset poliitikot olivat ”pelotelleet turhaan” jo todella pitkään.

Varsin nopeasti tulijatulvan alettua kävi selväksi, että turvapaikanhakijat olivat valinneet Suomen kohteekseen siksi, että täältä irtoaisi turvapaikka helposti, perheenyhdistäminen olisi mahdollista, ja tuet ovat parempia verrattuna muihin Euroopan maihin. Internetissä neuvottiin, mitä turvapaikanhakijan kannattaa viranomaisille valehdella, jotta oleskelulupa irtoaisi. Maahanmuuttovirasto sai kuulla samanlaisia, keksittyjä tarinoita. Kävi myös ilmi, että usein tulijoilla oli isojakin summia rahaa mukanaan, ja että he heittivät henkilöllisyystodistuksensa ennen rajaa menemään – peitelläkseen matkansa kulkureitin.

Vastaanottopalveluita alettiin ostaa julkisilla varoilla yksityisiltäkin toimijoilta täysin kilpailuttamatta, pääasiassa SPR:n toimesta. Kansalaisille uskoteltiin, että vuorokauden kustannukset per turvapaikanhakija olisivat noin 40 euroa, kun myöhemmin selvisi, että todelliset kustannukset saattoivat olla jopa noin 200 euroa vuorokaudelta henkilöä kohti. Nimekkäät poliitikot puolustivat turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, vaikka samaan aikaan he saattoivat istua tilannetta härskisti hyväksikäyttävien ja turvapaikkabisnekseen erikoistuneiden yritysten hallituksissa.

Media loi kuvaa hätää kärsivistä naisista ja lapsista, vaikka tosiasiassa valtaosa tulijoista oli muodikkaasti pukeutuneita nuoria miehiä, kalliine matkapuhelimineen. Osa heistä tekeytyi alaikäisiksi, tosin ikätestaukset ovat useimmiten paljastaneet heidät täysi-ikäisiksi. Poliittinen vasemmisto ja muistakin puolueista tutut irtopisteitä kalastelevat poliitikot kaakattivat kilpaa ”ihmisoikeusoppineiden” kanssa kansainvälisistä sopimuksista, unohtaen kuitenkin Dublinin sopimuksen, jonka mukaan turvallisista maista saapuneiden turvapaikanhakijoiden hakemuksia ei tarvitsisi edes käsitellä Suomessa.

Perussuomalaiset ovat vaatineet jo pitkään maahanmuuton kustannusten selvittämistä, sillä kustannukset jakaantuvat sekä suoriin, että välillisiin menoeriin. Poliittiset vastustajat ovat vähätelleet maahanmuuton kustannuksia ja väittäneet maahanmuuton olevan rikkaus Suomelle.

Kun turvapaikkavyöryn kustannukset alkoivat selvitä, huomattiin, että pelkät vastaanottokeskuskustannukset olivat satoja miljoonia euroja, ja muut turvapaikkamenot yhteensä miljardiluokkaa vuodessa. Niistä erikseen on mainittava esimerkiksi turvapaikanhakijoille maksettavat tuet 90 miljoonaa, maastapoistamiskulut 22 miljoonaa ja poliisin lisätyön yhdeksän miljoonaa euroa.
Jos otetaan huomioon kaikki humanitaarisen maahanmuuton elinkaarikustannukset, ovat vastaanottokustannukset vain häviävän pieni erä kokonaisuudesta. Kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan Suomeen, valtio (eli veronmaksaja) maksaa korvauksia kunnalle kolmen vuoden ajan. Tämän jälkeen kunta joutuu käytännössä omilleen.

Ongelmaksi turvapaikanhakijoiden kohdalla muodostuu se, että he tulevat varsin erilaisen kulttuuripiirin alueelta. Heillä ei yleensä ottaen ole samanlaisia arvoja kuin länsimaissa, eivätkä he halua sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, sääntöihin ja tapoihin. Työllistymisnäkymät näillä usein luku- ja kirjoitustaidottomilla ihmisillä ovat surkeat, mittavista ja kalliista kotouttamistoimenpiteistä huolimatta.

Kotouttamisessa ei ole onnistuttu muissakaan Euroopan maissa, vaikka esimerkiksi Ranskassa sitä on yritetty jo vuosikymmeniä kauemmin kuin Suomessa. On siis selvää, että tulijat eivät todellakaan kotoudu oletetussa kolmessa vuodessa, vaan jäävät kunnan harteille tulonsiirtojen saajiksi. Tilastojen valossa Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat ihmiset eivät ole työllistyneet sen enempää hyvinä, kuin taloudellisesti huonoinakaan aikoina. Ei ole todellisia perusteita olettaa, että tilanne muuttuisi.

Paikallisen isoisän ryöstömurha Otanmäessä, lukuisat raiskaukset ja lukemattomat seksuaaliset ahdistelut ovat valitettavaa turvapaikkavyöryn satoa, joista osansa ovat saaneet myös oululaiset. Naiset ja nuoret tytöt ovat joutuneet ahdistelujen kohteeksi, eivätkä naurettavat oikeustuomiot tai hapuilevat kotouttamisyritykset ole saaneet näitä ihmisiä lopettamaan törkeää käyttäytymistään, joka heidän omassa kulttuuripiirissään voi olla täysin hyväksyttävää.

Kysyin valtuustossa syksyllä 2015, kuka ottaa vastuun Oulun kaupungin tilojen vuokraamisesta hätämajoituskeskuksiksi, ja näiden ihmisten päästämisestä Ouluun kuulematta kaupunkilaisia tai valtuustoa. Silloinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen sanoi ottavansa vastuun. Kantavatko hän ja muut turvapaikkavyöryä edesauttaneet tahot vastuunsa taloudellisesta taakasta ja niistä ongelmista, mitkä he ja turvapaikanhakijat ovat luoneet? Eivät tietenkään kanna. Mainittu Matti Pennanenkin kiiruhti jo eläkkeelle.

On vain ajan kysymys, milloin myös terrori-iskut tavoittavat Suomen. Emme elä lintukodossa, vaan islamin ja Lähi-idän ongelmat seuraavat tulijoiden mukana. Ruotsissa tapahtunut maahanmuuttajien suosimien asuinalueiden ghettoutuminen ja jengien muodostuminen niissä ovat nekin seurausta löysästä maahanmuuttopolitiikasta, joka on antanut haittamaahanmuutolle mahdollisuudet rehottaa.

Turvapaikkakriteerien kiristämisen jälkeen Suomeen on jäänyt loisimaan ihmisiä, jotka eivät suostu palaamaan kotimaihinsa. Jälleen media ja muu poliittinen vihervasemmisto yrittää leipoa näistä ihmisistä systeemin uhreja, joiden pitäisi saada kaikesta huolimatta jäädä maahamme. Nyt siis laittomasti maassa oleskelevat henkilöt vaativat isoon ääneen rahaa, ilmaista majoitusta ja terveyspalveluita, muun muassa leiriytymällä viikkokausiksi osoittamaan mieltä.

Elintasopakolaisiksi todetut ihmiset eivät ole valmiita luovuttamaan vieläkään, vaan käyttävät surutta hyväksi naiiveja suomalaisia, jotka yrittävät pestä sieluaan ja kiillottaa omaa sädekehäänsä ”auttamalla hädänalaisia”.

Jos aidosti hädänalaisia haluaa auttaa, kannattaa suunnata tekemään vapaaehtoistyötä valtaville pakolaisleireille, joissa asuu miljoonia ihmisiä vailla sellaista omaisuutta, että he voisivat ostaa salakuljettajilta matkan Suomeen, kuten tänne tulleet nuoret miehet ovat jo tehneet.

Laaduttoman maahanmuuton myötä kohonneet kustannukset ovat kuntatasolla jo arkipäivää. Kulut liittyvät esimerkiksi koulutukseen, terveyspalveluihin, kaikenlaisiin kotouttamistoimenpiteisiin, monikulttuurisuustyöhön ja niin edelleen. Kustannuksia syntyy myös esimerkiksi kaupungin harjoittamasta välivuokrausjärjestelmästä, jolla vuokrataan vapailta markkinoilta asuntoja pääasiassa oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Valtio, eli myös oululaiset veronmaksajat, korvaavat kustannuksia Oulun kaupungille tiettyyn pisteeseen asti. Maksumies on jo tiedossa: sinä veronmaksajana maksat.

Turvapaikanhakijoina saapuneet ihmiset, jotka eivät koskaan tule olemaan nettomaksajia, tulevat kuluttamaan kaupungin varoja käytännössä elämänsä loppuun saakka. Onkin perusteltua todeta, että turvapaikanhakija syö sinunkin pöydässäsi, oululainen.

Seurakuntalehti Rauhan Tervehdys kieltäytyi julkaisemasta vaalimainostani, jossa kyseinen lause oli mainittu, vedoten lehden arvoihin. Myös kirkon toimijoiden tulisi vihdoin ymmärtää, että oikeasti hädänalaiset ovat jossain aivan muualla, kuin Suomessa turvapaikanhakijoina. Ei ole sydämettömyyttä olla antamatta huijareille mitään. Uusimman kyselytutkimuksen mukaan 57% vastanneista oli sitä mieltä, ettei kirkon tai aatteellisten yhdistysten tule suojella kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Eikö kirkolla ole tässä nimenomaan keskustelun paikka?

Päätöksellään perua mainokseni julkaiseminen, Rauhan Tervehdys rikkoo omia linjauksiaan siitä, että se tarjoaisi keskustelufoorumin erilaisille näkemyksille.

Laittomat maahanmuuttajat saatettava kotimatkalle

Suomi on ennennäkemättömän ongelman edessä: maahamme tulleista turvapaikanhakijoista vain osa on saanut myönteisen päätöksen, ja muiden tulisi palata kotimaihinsa. Sen sijaan he osoittavat mieltä vaatien päättäjiä muuttamaan päätöksiä sellaisiksi, että he saisivat rahaa, majoitusta ja terveyspalveluita ilmaiseksi – huolimatta siitä, että he ovat maassa laittomasti.

Maahanmuuttovirasto on tehnyt työnsä, ja todennut, etteivät kaikki turvapaikkaa hakeneet ihmiset ole hädänalaisia. He eivät tule edes sodan jaloista, heidän henkensä tai turvallisuutensa ei ole uhattuna kotimaassa, eivätkä he tarvitse turvapaikkaa Suomesta. Koko turvapaikanhakujärjestelmä on enää vain auttamisjärjestelmän irvikuva: tosiasiassa leirit lähellä kriisialueita ovat täynnä ihmisiä, jotka eivät voi palata koteihinsa. Heillä ei ole varaa maksaa tuhansia euroja salakuljettajille, kuten valtaosalla tänne tulleista nuorista miehistä on ollut.

Paremman elämän etsiminen on inhimillistä, mutta turvapaikan hakeminen paremman sosiaaliturvan ja etujen takia on röyhkeää. On myös naiivia ajatella, etteivätkö Lähi-idän ongelmat siirtyisi tänne tulevien ihmisten mukana, ja sen olemmekin jo Euroopassa joutuneet kokemaan terrori-iskujen muodossa. Tänne tulevia ihmisiä ei voi verrata evakoihin, Ruotsiin lähetettyihin sotalapsiin tai suomalaisiin, jotka muuttivat Amerikkaan tai Ruotsiin tekemään töitä. Tilastot osoittavat, että esimerkiksi Afrikasta tai Lähi-idästä tulleet ihmiset eivät ole työllistyneet Suomessa hyvinä, eivätkä huonoina aikoina.

On aika lopettaa turvapaikanhakijoiden paapominen, ja hyväksyä tosiasiat. Kuntien päättäjien ei tule taipua painostukseen, eikä heille tule antaa enempää palveluita, kuin perustuslaki määrää. Heidät on yksinkertaisesti ohjattava ulos maasta. Meidän tulee huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista ja lopettaa sädekehän kiillotus auttamalla ihmisiä, joilla ei ole oikeutta täällä olla.

Jenna Simula
kaupunginvaltuutettu, (ps.)
kuntavaaliehdokas

Julkaistu Kalevassa 21.3.2017

Maahanmuuttoa sinun rahoillasi

Väliaikaisia hätämajoituskeskuksia turvapaikanhakijoille on perustettu ympäri Suomea. Niitä korvaavia, pysyviä vastaanottokeskuksia, tullaan avaamaan kuntien mielipidettä kysymättä, kuten Maahanmuuttovirasto on asian ilmoittanut. Toisin kuin isoon ääneen on mainostettu, turvapaikanhakijoista syntyvät kulut tulevat valtion, eli veronmaksajien lisäksi käymään myös kunnan kukkarolle.

Kun osa turvapaikanhakijoista saa aikanaan myönteisen oleskeluluvan, olisi kunnasta löydyttävä heille asuntoja ja yritettävä löytää myös työpaikkoja. Kuten kaikki tiedämme, meillä on jo omasta takaa valtava reservi työttömiä vailla töitä. Tyhjillään olevia vuokra-asuntoja on myös rajallinen määrä. Kunnan tulee huolehtia lisäksi alaikäisten oleskeluluvan saaneiden sijoittamisesta opetuksen piiriin. Käytännössä kunnat joutuvat kamppailemaan niin palveluiden, kuin asuntojen järjestämisen kanssa. Ongelmia tulevat entisestään lisäämään perheenyhdistämiset, joihin toivon hallitukselta pikaisia tiukennuksia.

Kuten tiedämme, on Suomi ollut ongelmissa jo aiemman turvapaikanhakijamäärän kanssa. Tulijoita ei ole onnistuttu kotouttamaan, ei Suomessa eikä muuallakaan Euroopassa. Täysin erilaisesta kulttuuripiiristä tulevat ihmiset eivät sopeudu länsimaiseen kulttuuriin ja eristäytyvät pahimmassa tapauksessa omiin oloihinsa ja ryhmiinsä. Nyt tulijoista suurin osa on irakilaisia, jotka eivät ole työllistyneet Suomessa, ei hyvinä, eikä huonoina taloudellisina aikoina. Resurssit kotouttamiseen pienenevät olennaisesti tulijamäärän kymmenkertaistuessa, ja samalla todennäköisyys kotoutumisen onnistumiseen heikkenee entisestään. On sinisilmäistä kuvitella, että me onnistuisimme kotouttamaan valtavan määrän ihmisiä, joilla ei tunnu olevan motivaatiota sopeutua kulttuuriimme ja tapoihimme.

Monen mielestä turvapaikanhakijoiden aiheuttamat kustannukset eivät ole millään tavalla suomalaisilta pois. Todellisuudessa hallitsematon turvapaikanhakijatulva tulee lisäämään niin kuntien, kuin valtion menoja, minkä seurauksena paine veronkorotuksille ja leikkauksille kasvaa. Olemme jo nostaneet veroja, lakkauttaneet kouluja, lomauttaneet kuntien henkilöstöä ja niin edelleen. Jokainen suomalainen maksaa jo nyt epäonnistuneesta maahanmuutosta kovaa hintaa.

Jenna Simula, kaupunginvaltuutettu (ps.)

« Older posts

© 2021 Jenna Simula

Theme by Anders NorenUp ↑