Pohjoinen kaipaa puolustajaansa vuosi vuodelta yhä kipeämmin – oli kyse sitten maamme edusta Euroopan unionissa, tai Oulun ja koko pohjoisen Suomen edusta Suomessa. Vallan keskittyessä Brysseliin tai eteläisimpään Suomeen ei pohjoisen etu päätä paljoa pakota. Politiikassa unohdetaan varsin helposti elämän realiteetit ja ideologialla aletaan ohjata päätöksentekoa suuntaan, joka on suomalaisille pahimmillaan hyvin tuhoisa.
Siinä missä EU haluaa metsistämme koko unionin yhteiset hiilinielut, ei omissa ministeriöissämmekään tunnuta ymmärtävän Pohjois-Suomen erikoispiirteitä ja saavutettavuusongelmia, jotka pahenevat päivä päivältä, kun esimerkiksi tiestömme rapistuu. Luonnos väyläverkoston investointiohjelmasta vuosille 2022–2029 lähti lausunnoille, ja Kuopiosta ylöspäin on tarjolla pelkkiä roposia ja kylmää kyytiä. Muutama miljoona kevyen liikenteen väyliin ei näillä leveyksillä lämmitä ketään, ei tavan suomalaista, mutta vielä vähemmän yrityksiä ja ihmisiä, jotka päivittäin kuljettavat raskaammalla kalustolla elintarvikkeita tai vaikka puutavaraa. Sitten kehdataan vielä ihmetellä, miksi maatilalle ei löydy jatkajaa tai miksi puutavara-autonkuljettajan työ ei kiinnosta nuoria – ei tietenkään, kun etenkin talvella saa pelätä jokaisena päivänä, pysyykö kuorman kanssa tiellä, vai löytääkö itsensä ojan puolelta.
Tässä kaikessa on kyse perusasioista ja arvovalinnoista, joita politiikassa on tehtävä. Moni poliitikko vannoo unionin nimeen, eikä edes halua edistää unionissa maamme etua, vaan omaa tai puolueensa ideologiaa. Tämä ilmenee metsäkeskustelussa: metsämme halutaan nähdä yhteisenä omaisuutena, vaikka tosiasiassahan valtaosa metsistämme on suomalaisten yksityisomaisuutta, joihin heillä on omistusoikeus. Elinkeinon harjoittamisen vapaus ja omaisuuden suoja unohtuvat, kun asioita ajetaan ideologiset lasit päässä.
Väyläverkoston osalta nousee esiin trendi, joka näkyy vähän kaikessa: keskittäminen. Näivettämällä harvempaan asuttua Suomea pakotetaan ihmiset kaupunkeihin. Muuttoliike ei ole mikään luonnonvoima, vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Jos perusasiat eivät ole jossain päin Suomea kunnossa, siellä ei ole yrityksiä, ei työtä eikä elämää. On tärkeä osa suomalaisuutta saada asua, elää, yrittää ja toteuttaa itseään siellä, missä itsensä onnellisimmaksi kokee, joten koko Suomen pitäminen asumiskelpoisena on todella hyvä lähtökohta politiikalle, ja sitä me kansallismieliset poliitikot pidämmekin tärkeänä. Ei ideologia, vaan Suomen ja suomalaisten etu edellä.
Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 1.9.2021.