Rohkeutta sanoa, kykyä tehdä.

Kategoria: Blogikirjoitus

Miksi juuri minua kannattaisi äänestää?

Omaan vankkaa kokemusta politiikasta ja minulta löytyy neuvottelukykyä, mutta periaatteeni eivät ole myytävinä. Mielestäni tärkeintä on rakentaa oululaista Oulua, jossa on laadukkaat peruspalvelut, turvallista elää ja yrityksillä hyvät toimintaedellytykset. Näitä asioita haluan olla jatkossakin edistämässä Oulussa, joka on edelleen pysynyt kotikaupunkinani, vaikka osan viikosta työskentelenkin Helsingissä. Maanantait ovat maakuntapäiviä, ja silloin on luontevaa hoitaa yhteisiä asioita kotopuolessa. Se jos mikä pitää osaltaan lujasti kiinni paikallisissa asioissa.

Tuon rohkeasti päätöksentekoon ja keskusteluun näkemyksiä, joita muista puolueista ei välttämättä uskalleta nostaa esille. Olivat ne sitten maahanmuuttoon tai vaikkapa kaupungin rahankäyttöön liittyviä asioita. Yhtenä esimerkkinä hankehumppa: nykyisin niin kuntapolitiikkaa kuin valtakunnan politiikkaa vaivaa hankepohjaisuus: erilaisin hankkein poliitikot saavat sitä hyvää, kivaa ja ihanaa, jota vaaleissa ovat ihmisille luvanneet. Osittain hankkeet ovat hyödyllisiäkin, ja antavat lisää rahoitusta esimerkiksi opetukseen silloin, kun valtionosuudet eli valtiolta saatava tuki ei ole riittävää (vaikka sen pitäisi olla!). Toisinaan hankkeilla kuitenkin ylityöllistetään opetushenkilöstöä, palkataan projektityöntekijöitä ja erilaisia paperinpyörittäjiä. On turhaa palkata päiväkoteihin taidekasvatusta lapsille antavaa henkilöstöä, kun tarve on ennemmin saada lisäkäsiä ihan sinne päiväkodin arkeen.

Toimin viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksessa ja maakuntahallituksessa ainoana perussuomalaisena, joten kukaan ei ole ”automaattisesti” ollut tukemassa esityksiäni tai kannattamassa näkemyksiäni. Tämä on tietysti kehittänyt neuvottelutaitoja, ja olenkin saanut sekä yksimielisesti, että äänestysten kautta esityksiäni lävitse. Koskivat ne sitten maahanmuuttoa, kulttuuria tai vaikkapa avoimia oppimisympäristöjä, jotka eivät tosiaankaan kaikille lapsille ole sopivia.

Politiikkaa olen tehnyt kauan, mutta pitänyt samalla kosketuksen aivan tavalliseen arkeen, ja vielä viime eduskuntavaaleihin asti jatkoin myös liiketalouden ylempiä korkeakouluopintoja. Kierrän mielelläni ympäri Suomen tapaamassa äänestäjiämme ja kuuntelemassa ihmisten ideoita ja huolia. Se antaa paljon poliittiseen työhön. 

Politiikka on ennen kaikkea ihmisten auttamista, paremman huomisen rakentamista. Todella usein joudun muistuttamaan, miksi me poliitikot olemme olemassa: Oulussa oululaisten ja eduskunnassa suomalaisten etua ajamassa. Oulun ei pidä olla mukana lähinnä tamperelaisia hyödyttävässä ratahankkeessa, samoin kuin ei Suomenkaan pitäisi olla mukana EU-elvytyspaketissa, josta hyötyvät aivan muut maat, kuin Suomi tai Suomen vienti.

Haluan jatkossakin olla antamassa oman panokseni Oulun ja oululaisten eteen. Kuten sanottua, minulta löytyy rohkeutta sanoa, ja kokemuksen myötä myös kykyä tehdä.

Raha ei tule seinästä eikä loputtomasti veronmaksajan taskustakaan


Kuunnellessani muiden kaupunkien suuruudenhulluja hankkeita ja investointeja, tuntee tietyllä tapaa ylpeyttä Oulusta, jossa ihan kaikkea ei ole hoidettu sentään niin huonosti, kuin monissa muissa paikoissa. Vaikka muualla saattaa mennä negatiivisessa mielessä lujempaa, kuin meillä, ei meidän pidä antaa siimaa turhille raharei’ille, kuten miljoonien eurojen arvoiselle, turhalle asuntomessualueen kävelysillalle tai ylihinnoitetuille taideteoksille. Tosiasia kun on, että meidän täytyy keskittyä edelleenkin toimimaan vastuullisesti, oli kyse sitten investoinneista, hankkeista, veronkorotuksista tai velan ottamisesta. Velkaa on liikaa ja verot ovat jo tapissa. Oulun tehtävänä on suoriutua lakisääteisistä perustehtävistään, ja kaikkeen muuhun tulee suhtautua terveellä maalaisjärjellä.

Pääministeri Sanna Marin heitti ilmoille hassun ehdotuksen siitä, että kuntaverosta pitäisi tehdä progressiivinen, jota se muuten jo on. Lisäksi alle 16 000 euroa vuodessa tienaavat eivät maksa kuntaveroa lainkaan. Tarkoittiko pääministeri, että kuntaveron progressiivisuutta pitäisi lisätä, jolloin aiempaa useampi ei maksaisi sitä lainkaan, tai vähemmän kuin nykyisin, ja verotaakkaa lisättäisiin toisesta päästä keskituloisille ja hyvätuloisille? Haluaako pääministeri, että kunnat karkottavat kunnasta ulkomaille tai vähemmän verottaviin kuntiin heidät, jotka tällä hetkellä tuovat merkittäviä summia asuinkuntansa kassaan? Meiltä karkaa jo nyt ulkomaille korkeakoulutettua väkeä, jota tarvitsisimme täällä kotimaassakin. Samaan aikaan hallitus houkuttelee tilalle kouluttamattomia maahanmuuttajia, mutta ei mennä siihen keskusteluun nyt.

Mikäli kuntaveron progressio olisi nykyistä voimakkaampaa, se houkuttaisi vasemmistolaisia puolueita (joita toisinaan tuntuvat olevan kaikki muut paitsi Perussuomalaiset) jatkossa nostamaan veroprosenttia herkemmin, koska se rokottaisi ”paremmin tienaavia”, joita monien mielestä saa verottaa vaikka kuiviin. Seurauksia ei nähdä lainkaan. Kaikenlaiset veronkorotukset osuvat kaikista kipeiten usein juuri keskituloisiin, erityisesti niihin nuoriin perheellisiin, jotka ovat juuri ottaneet asuntolainaa, rakentaneet kenties talon perheelleen, maksavat korkeampia varhaiskasvatusmaksuja ja niin edelleen. 

Palatakseni vielä investointeihin – niitä Oulussa on jo riisuttu, mutta toki aina ylimääräistäkin on. On selvää, että esimerkiksi sisäilmaongelmaisten koulujen korjaaminen tai uuden rakentaminen eivät ole investointeja, joita voi mielin määrin siirtää tai keskeyttää. Muttei ole kauaa, kun vaikkapa Laanaojan valaistukseen päätettiin laittaa, Perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta, lähes miljoona euroa (700 000e). Sama summa jouduttiin viime vuoden päätöksillä säästämään erilaisista vanhusten palveluista. Kun kaupungin rahat menevät lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sivistys- ja kulttuuripalveluihin, ne ovat niitä, joista on pakko myös löytää säästöjä. Täten niitä säästöjä on Oulussakin kissojen ja koirien kanssa kaiveltu esiin. Lähes kaikkialta. Pyhiksi lehmiksi ovat muodostuneet esimerkiksi teatteri ja maahanmuuton palvelut. Lopulta teatterin tuesta leikattiin vääntöjen ja äänestysten jälkeen 150 000 euroa, vaikka enemmänkin olisi voitu, kuten myös ehdotin. Maahanmuuton säästökohteita päätettiin esityksestäni äänestyksen jälkeen myös etsiä. Niiden etsimisen olisi kuulunut olla mukana, kun kaikkialta muualtakin etsittiin säästöjä.

Säästöjä tehdessä ateria- ja siivouspalveluiden ulkoistamispäätöksestä tuli lähestulkoon eräänlainen sota, mutta kun istuu viikosta toiseen etsimässä säästöjä ja päättämässä niistä, ymmärtää, että joskus on tehtävä sellaisiakin ratkaisuja, jotka eivät tunnu hyvältä. Yksityistämiseen en suhtaudu ideologisin lasein, en puolesta enkä vastaan. Jokaisen päätöksen teen tapauskohtaisesti, ja lähtökohtana on kaupunkilaisten ja kaupungin etu. On tietysti asioita, joita en suostu yksityistämään, kuten vesi.

Silloin, kun palvelu on saatavilla yksityisiltä toimijoilta, on pohdittava tarkoin, onko perustetta, miksi kaupungin palvelua pitäisi tuottaa ja kilpailla siten yritysten kanssa. Ulkoistamissopassa mielenkiintoista oli se, että sain jopa uhkaavia puheluita kannastani, ja Vasemmistoliitto yhdessä ammattiyhdistyksen kanssa jakoi ulkoistamispäätöksen hyväksyneiden valtuutettujen nimiä jopa maksetussa mainoksessa asti, vaikka he itse saarnaavat, miten vahingollista ”maalittaminen” on. Perussuomalaiset saivat asiaan läpi ponsiesityksen, jonka pohjalta ulkoistamispäätöksen seurauksia tarkkaillaan, ja palataan omaan toimintaan, jos sille on selkeä tarve ja syy.

Kaikki puolueet muuten olivat ulkoistuspäätöksen takana vielä alkuvaiheessa, mutta kun vaalit alkoivat olla liian lähellä, siellä tehtiin täyskäännös. Osa samasta väestä on kyllä ollut valmis lakkauttamaan kyläkouluja, vaikka niistä saatavat säästöt eivät välttämättä todellisuudessa edes toteutuisi, ja haitatkin ovat hyötyjä paljon suuremmat. Kyläkoulujen lakkauttamiseen suhtaudun itse hyvin kriittisesti, sillä jälleen on tarkkailtava seurauksia: kyläkoulun katoaminen alueelta voi olla iso kolhu ei pelkästään lapsille, vaan koko kyläyhteisölle ja alueen kehittymiselle.

Säästöt eivät ole aina helppoja, mutta niitä on löydyttävä ja niitä on tehtävä siten, että ne ovat järkeviä. Niiden on oltava perusteltuja, eikä budjetissa saa olla sellaisia pyhiä lehmiä, kuten kulttuuria ja maahanmuuttopalveluita, joihin ei uskallettaisi koskea. Korona mullisti taloudellista tilannetta entisestään, joten tuleva valtuustokausi ei tule missään nimessä olemaan helppo. 

Päätökset kotouttamisohjelmasta kuuluisivat uudelle valtuustolle

Maanantaina 17. toukokuuta kaupunginhallituksen olisi pitänyt käsitellä lakisääteistä kotouttamisohjelmaa, sillä vanha on voimassa kuluvan vuoden loppuun. Muut puolueet kuitenkin esittivät pöytäystä siten, että asia tulee käsiteltäväksi vaalien jälkeen, mutta vanhalle valtuustolle. Mikäli kuntavaaleja ei olisi siirretty, asiasta päättäisi uusi valtuusto.

Kuntavaalien siirron yksi varjopuolista on nimenomaisesti se, etteivät uudet vaaleilla valitut valtuutetut pääse vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon ennen kuin alkusyksystä. Kotouttamisohjelmasta päätökset olisivat kuuluneet uudelle valtuustolle, ja ne olisi sille voitu siirtää, mutta kenties vaalien pelossa muut puolueet eivät tätä halunneet.

Valmistelin varalta kotouttamisohjelmaan käsittelyyn esitykset, kuten me perussuomalaiset olemme aina tehneet, mutta ehdotin, että asiasta päättäminen siirrettäisiin uusille valtuutetuille syksyyn. Kuten sanottua, ohjelma tulisi voimaan vasta 2022 alusta, ja näin oltaisiin voitu menetellä – mikäli oltaisiin reiluja.

Oulun toteuttamaa kotouttamista ja maahanmuuttopolitiikkaa vaivaa se ajatus, että vuodesta toiseen sekoitetaan työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto. Jälkimmäinen on sitä maahanmuuttoa, mikä valitettavasti aiheuttaa erilaisille maahanmuuttajapalveluille tarvetta. Yleensä työperäisesti maahan tulevat ihmiset ovat halukkaita kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä juurikaan tarvitse palveluita, toisin kuin turvapaikanhakijat. Valtavat palvelurakenteet ovat siis lähinnä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia varten, ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään, koska heiltä ei käytännössä odoteta esimerkiksi suomen kielen oppimista. Sen sijaan Oulussa halutaan aiempaakin enemmän panostaa monikielisten palveluiden tarjoamiseen, ja siihen, että maahanmuuttajat pystyvät ”toteuttamaan omaa kulttuuriaan ja äidinkieltään”.

Oulussa ei myöskään haluta huomioida sitä faktaa, että maahanmuuttoon liittyy lieveilmiöitä, joita pitäisi pyrkiä taklaamaan. Ennen kaikkea siten, ettei tänne houkuteltaisi haitallista maahanmuuttoa. Kotouttamisohjelmassa ei tyypillisesti haluta nähdä maahanmuuttajia muina kuin ”vihapuheen ja rasismin” uhreina, mikä ohjelman mukaan heikentää kotoutumista. Kotoutumisen avain on tulijan halukkuus kotoutua, sekä laadukas kielenopetus. Tämän asenteen sijaan silmät pitäisi avata, ja keskittyä siihen, miten suojeltaisiin oululaisia näiltä ongelmilta, mitä vääränlaisen maahanmuuton myötä syntyy. Taannoiset seksuaalirikokset nyt yhtenä surullisena esimerkkinä. Levottomuudet kouluissa niillä alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajia, ovat toinen esimerkki.

Kotouttamisohjelma käsiteltäneen nyt siis vaalien jälkeen kesäkuun valtuuston kokouksessa, mikäli puolueiden välille ei synny yhtäkkistä yhteisymmärrystä siitä, että tässä kohtaa valta kuuluu uudelle valtuustolle ja uusille valtuutetuille. Tässä olisi vaikuttamisen paikka ehdokkaille omissa puolueissaan.

Kaikki kiinni koronalta – paitsi rajat

Hallituksen pallottelu rajojen sulkemisesta (koronalta) on jatkunut jo vuoden. Ministerit ovat todenneet useaan kertaan, miten ”Suomen rajakontrolli on Euroopan tiukin” ja miten ”rajaliikenteestä 95% on loppunut”. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuinka paljon rajan yli tulee väkeä, kunhan eivät toisi koronaa ja erilaisia virusmuunnoksia mukanaan. Esimerkiksi naapurimaassamme Virossa koronatilanne on räjähtänyt käsiin, joten nykyinen asetelma ei ole millään tavoin kestävä.

Entä kun jossain vaiheessa rajaliikenne alkaa taas palautua? Tänään ilmoitettiin, ettei hallitus aio tuoda eduskunnalle esitystä negatiivisesta ennakkotodistusvaatimuksesta. Siinä missä muualla Euroopassa tämä testi vaaditaan, Suomi ei sitä kykene saamaan aikaiseksi. Ei, vaikka asiantuntijatkin jälleen totesivat, miten negatiivinen testitulos voitaisiin vaatia. Suomeen saapuminen ei ole kenenkään ulkomaalaisen perusoikeus, eikä testitulos luulisi olevan keltään paljoa vaadittu, ei suomalaisilta eikä ulkomaalaisilta. Hallitukselle rajakysymys tuntuu yhtä kipeältä, kuin aiemmin esille tuomani ongelmat maahanmuuttajaväestön kanssa. Kaikki mikä liittyy jotenkin ulkomaalaisiin, saa hallituksen varpailleen. Rasismisyytöksiäkö siellä pelätään, mene ja tiedä.

Asiassa on nyt kuitenkin kyse niin suomalaisten terveydestä kuin lopulta myös maamme taloudesta ja kilpailukyvystä. Korona olisi saatava tukahdutettua, sillä tätä tilannetta emme enää kauaa kestä. Rahaa ei ole, vaikka hallituspuolueiden edustajat niin antaisivat ymmärtää. Esimerkiksi tänään demareiden kansanedustaja Hussein al-Taee suorastaan heitteli seteleitä ilmaan sanoen eduskunnan täysistunnossa, ettei hoitohenkilökunnan koronalisien maksu ole hallituksesta kiinni – rahaa kuulemma on – ja kuntien sekä sairaanhoitopiirien pitäisi vain yksinkertaisesti laittaa rahaa palamaan. Käsittämätöntä vappusatasretoriikkaa.

Eduskunta kokoontui poikkeuksellisesti tänään sunnuntaina täysistuntoon, vaikka normaalisti sunnuntaisin eduskunta ei kokoonnu. Viimeksi sunnuntaina on kokoustettu vuonna 1994, ja keskustelun aiheena oli Euroopan unioni. Tänään päätettiin ravintolasulun jatkosta, ja samoin läpi meni hallituksen esitys kuntosalien ja muiden liikuntapaikkojen sulkemisesta. Valitettavasti kaikki nämä ovat aivan turhia toimenpiteitä, ellei hallitus saa rajoja koronalta kiinni. Samaan aikaan suomalaiset ihmiset ja yritykset kituuttaavat rajoitusten kourissa. 

Maahanmuuttajaväestöstä kiusallinen ongelma hallituksen koronantorjunnalle

Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien tunnustaminen on monille puolueille ja poliitikoille hyvin vaikeaa, joten ei ole yllättävää, ettei hallitus suostu suoraan myöntämään, kuinka suuri ongelma koronantorjunnalle maahanmuuttajaväestöstä on muodostunut. Uskonnolliset tilaisuudet, toisenlainen suhtautuminen tartuntatauteihin ja ostoskeskuksissa isoissa porukoissa notkuminen ovat kaikki asioita, joita nimenomaan erilaiset maahanmuuttajaryhmät harjoittavat. Ne ovat myös asioita, jotka ovat koronantorjunnan näkökulmasta ongelmallisia, kun kaikkia ylimääräisiä kontakteja pitäisi välttää.

Hallituspuolueiden suulla on isoon ääneen korostettu, miten kyse ei ole maahanmuuttajista itsestään, vaan siitä, että he työskentelevät aloilla, joilla suojaus koronaa vastaan ei ole riittävää, tai asuvat tiiviisti isoissa perheyksiköissä. Analyyseissa on täysin ohitettu ne tosiasiat, jotka erottuvat niin koronan kuin muidenkin tartuntatautien suhteen: usein maahanmuuttajayhteisöissä suhtaudutaan niihin eri tavoin kuin kantaväestön keskuudessa. On aivan turha selitellä, etteivätkö maahanmuuttajien koronatartuntamäärät selittyisi maahanmuuttajien omalla asennoitumisellaan ja toimintatavoillaan. Tämä ymmärretään myös maahanmuuttajayhteisöissä, kuten Helsingin Sanomien taannoisesta haastattelustakin kävi ilmi. Haastatellut henkilöt kertoivat, etteivät kaikki noudata annettuja ohjeita ja rajoituksia. Heitä, jotka yhteisössä noudattavat rajoituksia, saatetaan jopa ivata ja toimintatapoja väheksyä. Edes valistustyö maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ei ole tuottanut merkittävää tulosta.

Hallitus ei ole suostunut kertomaan todellisia syitä, miksi erilaisia liikkumisrajoituksia halutaan ottaa käyttöön, tai miksi ravintolasulkua halutaan jatkaa, vaikka tartuntamäärät ravintoloista eivät ole järin suuret. Mikäli ongelma olisi lähinnä yökerhoissa, luulisi niiden sulkemisen olevan riittävä toimi, mutta hallitus haluaa pitää kaikki ravintolat suljettuina. Kun syitä ei kerrota avoimesti, jää tilaa spekulaatioille. Minun arvaukseni on, että hallitus pyrkii toiminnallaan vähentämään nimenomaan maahanmuuttajayhteisöjen liikkumista ja lopettamaan esimerkiksi ostoskeskuksissa notkumisen. Samalla halutaan panna myös piste opiskelija- ja muille juhlille, joista tartunnat herkästi lähtevät liikkeelle. Nythän virus jyllää nimenomaan nuoremman väestön parissa.

Keskustelu rokotusjärjestyksen muuttamisesta siten, että käytännössä maahanmuuttajaväestö rokotettaisiin ennen kantaväestöä, on käynyt kiivaana. Ymmärrettävästi tällainen toiminta on omiaan rapauttamaan ihmisten luottamusta viranomaisiin ja periaatteeseen siitä, että ihmiset olisivat samalla viivalla. Maahanmuuttopolitiikassa on hyvin tyypillistä, että ongelmia yritetään ratkoa laittamalla maahanmuuttajat ”jonon ohi”, eli syrjimällä samalla kantaväestöä. Mikäli maahanmuuttajavaltaisten alueiden asukkaita aletaan rokottaa muun väestön ohi, ei ihmisten oikeudentaju riitä millään ymmärtämään, miksi piittaamaton käytös palkitaan tällä tavoin. Tämä rapauttaa samalla myös uskoa rajoituksia ja suosituksia kohtaan.

© 2021 Jenna Simula

Theme by Anders NorenUp ↑