Katse omaan napaan

Nöyryys on hyve. Meille suomalaisille se on jopa niin tärkeä hyve, että alennumme nöyrtymään silloinkin, kun pitäisi pitää omaa puoltamme. Nöyrtyminen ja nöyristely vaivaavat myös suomalaisia poliitikkoja Euroopassa ja sitä kautta kokonaisuudessaan Suomen EU-politiikkaa. Harva se viikko Suomi on tilanteessa, jossa pitäisi nousta pystyyn ja lyödä lähestulkoon nyrkkiä pöytään todeten, ettei tällainen meno käy meille. Niin ei kuitenkaan tapahdu, ja taas tehdään kuten EU määrää.

Valtava unionin propagandakoneisto on vuosikaudet pitänyt huolen siitä, että suomalaisten EU-myönteisyys on pysynyt korkealla. Vaikka suomalaiset eivät luota eurooppalaisiin päättäjiin, äänestysaktiivisuus EU-vaaleissa on kuitenkin kaikista vaaleista sitä ihan surkeinta mahdollista. Europarlamentaarikoiksi päätyy aivan liian herkästi ihmisiä, jotka eivät suinkaan pidä Suomen, vaan esimerkiksi vihreän liikkeen puolta.

Esimerkiksi nyt näyttää siltä, että hakkeen polttamiseltakin ollaan EU:n toimesta viemässä uudistuvan energian status. Tällaiseen lopputulemaan oli EU-parlamentin ympäristövaliokunta suuressa viisaudessaan päätynyt – ja vieläpä tällaisina aikoina, kun energian ja polttoaineiden hinnat ovat karanneet käsistä, ja tilanne tulee seuraavan vuoden aikana pahentumaan entisestään. Venäjä jatkaa sotimista Ukrainassa, ja sen sijaan, että hallituspuolueiden kansanedustajat olisivat aidosti huolissaan suomalaisten hyvinvoinnista, saamme jatkuvasti kuulla puheenvuoroja, joissa ollaan huolissaan Ukrainan tilanteen heijastumista nälänhätään Afrikassa. Ongelmat eivät tule maailmasta loppumaan koskaan, mutta Suomen ja suomalaisten tehtävä ei ole huolehtia ensisijaisesti muusta maailmasta, kun omatkin ongelmat ovat hoitamatta.

Omaan napaan tuijottamista pidetään paheena, mutta joskus sillekin on paikkansa. Suomen omaan napaan katselu voisi auttaa poliitikkoja näkemään niiden ongelmien vakavuus, joiden kanssa suomalaiset nyt kamppailevat: asuminen, lämmitys, ruoka ja polttoaineet maksavat päivä päivältä enemmän. EU ei tuo tähän tilanteeseen helpotuksia, mutta Suomi voi joutua muiden eurooppalaisten laskujen maksajaksi, kuten viimevuotinen elvytyspaketti osoitti: me maksamme jo italialaisten energiaremontteja ja Espanjan lyhennettyä työviikkoa – seuraavaksi kenties polttoaineiden veronalennuksia.

Vastaavanlaisia helpotuksia suomalaisille ei Suomen hallitus vaikuta olevan tarjoamassa. Hallituspuolueilla olisi vähintäänkin peiliinkatsomisen paikka. Suomalaiset kulkevat nyt kriisistä toiseen, eikä kukaan välty elämisen kustannusten nousulta. Mitä enemmän ostovoima alenee, sitä useampi työpaikka on myös uhattuna. En halua luoda liiaksi synkkiä pilviä, mutta vaikeisiin aikoihin on varauduttava, ja katseet käännettävä nyt sinne omaan napaan, ja keskittyä huolehtimaan suomalaisten pärjäämisestä.

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 23.6.2022.

Pohjoisen elämän perusasiat vallanpitäjillä hukassa

Pohjoinen kaipaa puolustajaansa vuosi vuodelta yhä kipeämmin – oli kyse sitten maamme edusta Euroopan unionissa, tai Oulun ja koko pohjoisen Suomen edusta Suomessa. Vallan keskittyessä Brysseliin tai eteläisimpään Suomeen ei pohjoisen etu päätä paljoa pakota. Politiikassa unohdetaan varsin helposti elämän realiteetit ja ideologialla aletaan ohjata päätöksentekoa suuntaan, joka on suomalaisille pahimmillaan hyvin tuhoisa.

Siinä missä EU haluaa metsistämme koko unionin yhteiset hiilinielut, ei omissa ministeriöissämmekään tunnuta ymmärtävän Pohjois-Suomen erikoispiirteitä ja saavutettavuusongelmia, jotka pahenevat päivä päivältä, kun esimerkiksi tiestömme rapistuu. Luonnos väyläverkoston investointiohjelmasta vuosille 2022–2029 lähti lausunnoille, ja Kuopiosta ylöspäin on tarjolla pelkkiä roposia ja kylmää kyytiä. Muutama miljoona kevyen liikenteen väyliin ei näillä leveyksillä lämmitä ketään, ei tavan suomalaista, mutta vielä vähemmän yrityksiä ja ihmisiä, jotka päivittäin kuljettavat raskaammalla kalustolla elintarvikkeita tai vaikka puutavaraa. Sitten kehdataan vielä ihmetellä, miksi maatilalle ei löydy jatkajaa tai miksi puutavara-autonkuljettajan työ ei kiinnosta nuoria – ei tietenkään, kun etenkin talvella saa pelätä jokaisena päivänä, pysyykö kuorman kanssa tiellä, vai löytääkö itsensä ojan puolelta.

Tässä kaikessa on kyse perusasioista ja arvovalinnoista, joita politiikassa on tehtävä. Moni poliitikko vannoo unionin nimeen, eikä edes halua edistää unionissa maamme etua, vaan omaa tai puolueensa ideologiaa. Tämä ilmenee metsäkeskustelussa: metsämme halutaan nähdä yhteisenä omaisuutena, vaikka tosiasiassahan valtaosa metsistämme on suomalaisten yksityisomaisuutta, joihin heillä on omistusoikeus. Elinkeinon harjoittamisen vapaus ja omaisuuden suoja unohtuvat, kun asioita ajetaan ideologiset lasit päässä.

Väyläverkoston osalta nousee esiin trendi, joka näkyy vähän kaikessa: keskittäminen. Näivettämällä harvempaan asuttua Suomea pakotetaan ihmiset kaupunkeihin. Muuttoliike ei ole mikään luonnonvoima, vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Jos perusasiat eivät ole jossain päin Suomea kunnossa, siellä ei ole yrityksiä, ei työtä eikä elämää. On tärkeä osa suomalaisuutta saada asua, elää, yrittää ja toteuttaa itseään siellä, missä itsensä onnellisimmaksi kokee, joten koko Suomen pitäminen asumiskelpoisena on todella hyvä lähtökohta politiikalle, ja sitä me kansallismieliset poliitikot pidämmekin tärkeänä. Ei ideologia, vaan Suomen ja suomalaisten etu edellä.

Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehdessä 1.9.2021.