Sudet tappavat metsästyskoiria työssään, lampaita laitumille ja vievät lemmikkikoirat pihasta. Uhka sille, että Venäjä vyöryttää turvapaikanhakijamassan Suomen rajoille, on kasvanut. Hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän itänaapurin väki tunkee maahamme ensin iloisille ostosreissuille ja sitten liikekannallepanoa pakoon. Siinä muutama esimerkki viimeaikaisista tilanteista, joissa hallitus ministereineen on ensin pitkään vain levitellyt käsiään: ”Ei me pystytä, koska EU. Ei me pystytä, koska (keksi tähän joku pätevältä kuulostava syy)”.
Paine kasvaa, ja viimein alkaa tapahtua. Perussuomalaisten johtamasta hallintovaliokunnasta lähtee eduskunnalle sellainen kanta, jonka viesti on selvä: raja halutaan panna kiinni turvapaikanhakijavyöryltä, mikäli Venäjä masinoi väkeä liikkeelle. Kuukausia kestäneiden vaatimusten jälkeen myös turistiviisumien antaminen venäläisille keskeytetään. Kummassakin asiassa myös kansalaisten näkemys on selvä: rajat kiinni ja viisumit seis.
Suomalaista poliittista toimintaa vaivaa krooninen tarve paeta kovia tai muutoin epämiellyttäviä päätöksiä aina jonkun selän taa. Milloin se joku on Euroopan unioni, milloin joku tutkimus tai virkamies, milloin kansainväliset sopimukset tai ihmisoikeudet, jollaisina tunnutaan pitävän toisinaan Suomessa asumista, Kelan tukia ja suomalaista koulutusta. Kun katsoo naapuri- tai muihin jäsenmaihin, Suomessa mahdottomiksi kuvailtuja päätöksiä pannaan toimeen harva se päivä. Susia kaadetaan niin Virossa kuin Ruotsissa, turistiviisumeja ei myönnetä Venäjältä tuleville ja Puolassa on pantu rajat kiinni turvapaikanhakijavyöryltä.
Suomi tulee kuitenkin aina perässä, tavalla tai toisella. Joko kriisin tai järkiintymisen myötä. Hassua sinänsä, kun muutoin hallituksestakin korostetaan aina Suomen ”edelläkävijyyttä”. Kun on kyse huoltovarmuudesta tai suomalaisten turvallisuudesta, edelläkävijyyden tavoittelu unohtuu. Seuraavaa herätystä odotan kuitenkin suden kannanhoidollisen metsästyksen suhteen: eduskunnan kanta on selvä, ja valiokuntamme tekemä mietintö yksiselitteisesti sanoo, että geneettisten seikkojen lisäksi on huomioitava sosiaalinen kantokyky ja taloudelliset kysymykset. Metsästystä on voitava harjoittaa, jotta susi pidetään ihmisarkana ja ongelmat mahdollisimman vähäisinä.
Ennen kuin ihmiset ottavat ohjat omiin käsiinsä, on kannanhoidolliselle metsästykselle luotava puitteet. Sukupuuttoon ei sutta olla tappamassa, eikä kestävällä metsästyksellä myöskään uhata suotuisaa suojelutasoa tai sen saavuttamista. Tällä kierroksella on viimein toimittava, ja lakattava menemästä kenenkään selän taa. Ei EU:n, ei ministeriöiden virkamiesten. Toimintaa, ministeri Kurvinen.
Kolumni on julkaistu Kalevassa 18.9.2022.