Avainsana: hankehumppa

Julkaistu

Miksi juuri minua kannattaisi äänestää?

Omaan vankkaa kokemusta politiikasta ja minulta löytyy neuvottelukykyä, mutta periaatteeni eivät ole myytävinä. Mielestäni tärkeintä on rakentaa oululaista Oulua, jossa on laadukkaat peruspalvelut, turvallista elää ja yrityksillä hyvät toimintaedellytykset. Näitä asioita haluan olla jatkossakin edistämässä Oulussa, joka on edelleen pysynyt kotikaupunkinani, vaikka osan viikosta työskentelenkin Helsingissä. Maanantait ovat maakuntapäiviä, ja silloin on luontevaa hoitaa yhteisiä asioita kotopuolessa. Se jos mikä pitää osaltaan lujasti kiinni paikallisissa asioissa.

Tuon rohkeasti päätöksentekoon ja keskusteluun näkemyksiä, joita muista puolueista ei välttämättä uskalleta nostaa esille. Olivat ne sitten maahanmuuttoon tai vaikkapa kaupungin rahankäyttöön liittyviä asioita. Yhtenä esimerkkinä hankehumppa: nykyisin niin kuntapolitiikkaa kuin valtakunnan politiikkaa vaivaa hankepohjaisuus: erilaisin hankkein poliitikot saavat sitä hyvää, kivaa ja ihanaa, jota vaaleissa ovat ihmisille luvanneet. Osittain hankkeet ovat hyödyllisiäkin, ja antavat lisää rahoitusta esimerkiksi opetukseen silloin, kun valtionosuudet eli valtiolta saatava tuki ei ole riittävää (vaikka sen pitäisi olla!). Toisinaan hankkeilla kuitenkin ylityöllistetään opetushenkilöstöä, palkataan projektityöntekijöitä ja erilaisia paperinpyörittäjiä. On turhaa palkata päiväkoteihin taidekasvatusta lapsille antavaa henkilöstöä, kun tarve on ennemmin saada lisäkäsiä ihan sinne päiväkodin arkeen.

Toimin viimeiset neljä vuotta kaupunginhallituksessa ja maakuntahallituksessa ainoana perussuomalaisena, joten kukaan ei ole ”automaattisesti” ollut tukemassa esityksiäni tai kannattamassa näkemyksiäni. Tämä on tietysti kehittänyt neuvottelutaitoja, ja olenkin saanut sekä yksimielisesti, että äänestysten kautta esityksiäni lävitse. Koskivat ne sitten maahanmuuttoa, kulttuuria tai vaikkapa avoimia oppimisympäristöjä, jotka eivät tosiaankaan kaikille lapsille ole sopivia.

Politiikkaa olen tehnyt kauan, mutta pitänyt samalla kosketuksen aivan tavalliseen arkeen, ja vielä viime eduskuntavaaleihin asti jatkoin myös liiketalouden ylempiä korkeakouluopintoja. Kierrän mielelläni ympäri Suomen tapaamassa äänestäjiämme ja kuuntelemassa ihmisten ideoita ja huolia. Se antaa paljon poliittiseen työhön. 

Politiikka on ennen kaikkea ihmisten auttamista, paremman huomisen rakentamista. Todella usein joudun muistuttamaan, miksi me poliitikot olemme olemassa: Oulussa oululaisten ja eduskunnassa suomalaisten etua ajamassa. Oulun ei pidä olla mukana lähinnä tamperelaisia hyödyttävässä ratahankkeessa, samoin kuin ei Suomenkaan pitäisi olla mukana EU-elvytyspaketissa, josta hyötyvät aivan muut maat, kuin Suomi tai Suomen vienti.

Haluan jatkossakin olla antamassa oman panokseni Oulun ja oululaisten eteen. Kuten sanottua, minulta löytyy rohkeutta sanoa, ja kokemuksen myötä myös kykyä tehdä.

Julkaistu

Jaettavana ei ole kurjuutta kummempaa

Suomi on köyhä kuin ensimmäisen vuoden opiskelija pienessä yksiössään. Demarivetoinen hallitus ei kuitenkaan tahdo hyväksyä taloudellisen tilanteen vakavuutta, vaan se jatkaa tänäkin vuonna ideologisten uudistustensa läpivientiä. Hintalappu lasketaan alkuun aivan liian pieneksi, mutta maksajina ovat kunnat ja lopulta kukapa muukaan kuin veronmaksaja – sinä. Edes uudistusten hyödyt eivät aina ole kiistattomat asiantuntijoidenkaan mielestä.

Kuntavaalien lähestyminen tuntuu pakottavan poliitikot tai politiikkaan mukaan pyrkivät lupailemaan jälleen kaikkea. Talouden tila on selvä nyt, ja se oli sitä myös viime vaalien alla, mutta siitä huolimatta lupausten tulva täyttää jälleen sosiaalisen median ja lehtien palstat. Suomen hallitus puolestaan pyrkii toteuttamaan omien lupaustensa rippeitä vaalien alla kovalla tohinalla. Työllisyyskokeilua hiukan siirrettiin ja kiireessä koko kokeilu voi mennä reisille. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toinen aste etenevät, vaikka rahoitus on riittämätön ja aikataulu liian tiukka. Kunnat eivät nyt kaipaa uusia tehtäviä. Nämä tosiasiat opetusministeri ja koko hallitus ovat sivuuttaneet täysin.

Poliitikoilla ei siis ole jaettavana kurjuutta kummempaa, mutta suurin osa ei sitä suostu hyväksymään. Priorisoimalla voisi jakaa muutakin kuin kurjuutta, mutta suurin osa ei ole valmis luopumaan mistään. Hankkeilla, kokeiluilla ja projekteilla paisutetaan kuntien budjettia ja pienistä puroista kasvaa lopulta suuria menoeriä. Ydintehtävien sijaan kädet ovat täynnä esimerkiksi kaiken maailman ilmasto- ja monikulttuurisuushömppää.

Kevään kuntavaaleissa äänestäjän olisi hyvä kysyä, miten hänen ehdokkaansa aikoo lupauksensa rahoittaa. Vihervasemmistohallituksemmekin toteuttaa hallitusohjelmaansa velalla ja veronkorotuksilla; asumisen, liikkumisen ja elämisen kustannukset nousevat siitä huolimatta, että hallitus kehuu esimerkiksi laskevansa päivähoitomaksuja. Oulussakin veronkorotusten tie on käyty lähes loppuun, ja korotukset ainoastaan syövät kotitalouksien ostovoimaa.

Me kannamme kaikki huolta lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden tilasta, haluamme tarjota laadukasta koulutusta ja terveyspalveluita, mitkä ovat kaikki kuntien ydintehtäviä, joihin nimenomaan tulee panostaa. Taannoinen keskustelu maahanmuutto- ja kulttuuripalveluiden säästöistä osoitti, ettei ydintehtävistä selviämiseksi kaikesta tunnu saavan säästää, vaan on olemassa pyhiä asioita, joihin ei saa koskea huonoinakaan aikoina. Mikäli tulevakin valtuusto on kovin vihervasemmistopainoitteinen, meno jatkuu samanlaisena. Kurjuutta jakamalla on ehkä vaikea saada ääniä, mutta nyt kaivataan vastuullisuutta eikä kalliita vaalilupauksia.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 6.1.2021.