Avainsana: Maahanmuutto

Julkaistu

Maahanmuuttoa hinnalla millä hyvänsä – ei kiitos!

Mikäli suomalaisilla ei pian ole enää turvallista elää omassa kotimaassaan, olemme menettämässä kenties perustavanlaatuisimman ja tärkeimmän ominaisuuden, mitä Suomi on ehtinyt hyvin pitkän aikaa olla. Meillä ei ole toista kotimaata, on vain tämä yksi, josta on pidettävä hyvää huolta. 

Emme nimittäin ole koko maailman sosiaalitoimisto, emme koko maailman opinahjo emmekä pelasta maailmaa, vaikka ottaisimme Suomeen paremman elintason pariin kuinka paljon pakolaisia tai muita siirtolaisia tahansa. Lakimme on luotu turvaamaan kansalaisiamme, pitämään rajamme säpissä hallitsemattomalta liikehdinnältä, ja sellaisena lainsäädännön tulisi toimia jatkossakin.

Valitettavasti kulunut vaalikausi on ollut tältä osin hyvin traaginen: demarihallitus on kaikin mahdollisin tavoin höllentänyt maahanmuuttopolitiikkaa ja maahantuloa vailla huolta huomisesta. Turvallisuusviranomaisten näkemyksillä ei ole ollut minkäänlaista merkitystä, vaan ideologia on ajanut tylysti edelle. Julkisuudessa sen sijaan on usealta suunnalta nostettu esiin huolta: Suomi ei ole valmis edes siihen määrään ulkomaista työvoimaa, kuin suurin osa puolueista Kokoomus, Keskusta ja SDP etunenässä vaativat. Humanitaarisesta maahanmuutosta puhumattakaan – kotouttamiseen käytetyistä resursseista riippumatta siinä ei olla onnistuttu, ei Suomessa eikä missään muuallakaan. Tietyistä kulttuuripiireistä tänne tuleva väki ei usein yksinkertaisesti halua sopeutua yhteiskuntaamme. Nykymuotoinen maahanmuutto ei ole Suomelle ratkaisu, vaan ongelma. Ongelma, joka huonontaa huoltosuhdetta entisestään, eikä suinkaan paranna sitä.

Kuten naapurimaamme ovat osoittaneet, on täysin selvää, että Suomessakin tulee pian seinä vastaan – ennemmin tai myöhemmin. Siinä kohtaa maahanmuuttopolitiikkaa tullaan kiristämään minkä tahansa puolueen toimesta. Kyse on nyt siitä, ymmärtävätkö muut puolueet asian tilan ajoissa vai toivottoman myöhään, kuten Ruotsissa on käynyt.

Me perussuomalaiset olemme pitäneet maahanmuuton ongelmia esillä jo yli vuosikymmenen ajan, ja toimimme valitettavasti edelleen ainoana puolueena, joka haluaa toimia nyt, kun meillä on vielä aikaa pelastaa Suomi. Enää ei kiistellä siitä, etteikö Suomi olisi Ruotsin tiellä, mutta nyt odotetaan rohkeutta muilta puolueilta yhtyä perussuomalaisten linjoille. Kenties äänivyöry Perussuomalaisille eduskuntavaaleissa olisi omiaan ohjaamaan myös muut viimein oikeaan suuntaan. Toista samanlaista vaalikautta ei enää tarvita, vaan lainsäädäntö on uudistettava pikaisesti siten, etteivät ovemme ole auki sellaiselle maahanmuutolle, joka aiheuttaa meille taloudellista ja sosiaalista rasitetta, rikollisuutta sekä turvallisuustilanteen järkyttävää heikentymistä.

Kolumni on alunperin julkaistu Kalevassa 1.2.2023

Julkaistu

Päätökset kotouttamisohjelmasta kuuluisivat uudelle valtuustolle

Maanantaina 17. toukokuuta kaupunginhallituksen olisi pitänyt käsitellä lakisääteistä kotouttamisohjelmaa, sillä vanha on voimassa kuluvan vuoden loppuun. Muut puolueet kuitenkin esittivät pöytäystä siten, että asia tulee käsiteltäväksi vaalien jälkeen, mutta vanhalle valtuustolle. Mikäli kuntavaaleja ei olisi siirretty, asiasta päättäisi uusi valtuusto.

Kuntavaalien siirron yksi varjopuolista on nimenomaisesti se, etteivät uudet vaaleilla valitut valtuutetut pääse vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon ennen kuin alkusyksystä. Kotouttamisohjelmasta päätökset olisivat kuuluneet uudelle valtuustolle, ja ne olisi sille voitu siirtää, mutta kenties vaalien pelossa muut puolueet eivät tätä halunneet.

Valmistelin varalta kotouttamisohjelmaan käsittelyyn esitykset, kuten me perussuomalaiset olemme aina tehneet, mutta ehdotin, että asiasta päättäminen siirrettäisiin uusille valtuutetuille syksyyn. Kuten sanottua, ohjelma tulisi voimaan vasta 2022 alusta, ja näin oltaisiin voitu menetellä – mikäli oltaisiin reiluja.

Oulun toteuttamaa kotouttamista ja maahanmuuttopolitiikkaa vaivaa se ajatus, että vuodesta toiseen sekoitetaan työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto. Jälkimmäinen on sitä maahanmuuttoa, mikä valitettavasti aiheuttaa erilaisille maahanmuuttajapalveluille tarvetta. Yleensä työperäisesti maahan tulevat ihmiset ovat halukkaita kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä juurikaan tarvitse palveluita, toisin kuin turvapaikanhakijat. Valtavat palvelurakenteet ovat siis lähinnä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia varten, ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään, koska heiltä ei käytännössä odoteta esimerkiksi suomen kielen oppimista. Sen sijaan Oulussa halutaan aiempaakin enemmän panostaa monikielisten palveluiden tarjoamiseen, ja siihen, että maahanmuuttajat pystyvät ”toteuttamaan omaa kulttuuriaan ja äidinkieltään”.

Oulussa ei myöskään haluta huomioida sitä faktaa, että maahanmuuttoon liittyy lieveilmiöitä, joita pitäisi pyrkiä taklaamaan. Ennen kaikkea siten, ettei tänne houkuteltaisi haitallista maahanmuuttoa. Kotouttamisohjelmassa ei tyypillisesti haluta nähdä maahanmuuttajia muina kuin ”vihapuheen ja rasismin” uhreina, mikä ohjelman mukaan heikentää kotoutumista. Kotoutumisen avain on tulijan halukkuus kotoutua, sekä laadukas kielenopetus. Tämän asenteen sijaan silmät pitäisi avata, ja keskittyä siihen, miten suojeltaisiin oululaisia näiltä ongelmilta, mitä vääränlaisen maahanmuuton myötä syntyy. Taannoiset seksuaalirikokset nyt yhtenä surullisena esimerkkinä. Levottomuudet kouluissa niillä alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajia, ovat toinen esimerkki.

Kotouttamisohjelma käsiteltäneen nyt siis vaalien jälkeen kesäkuun valtuuston kokouksessa, mikäli puolueiden välille ei synny yhtäkkistä yhteisymmärrystä siitä, että tässä kohtaa valta kuuluu uudelle valtuustolle ja uusille valtuutetuille. Tässä olisi vaikuttamisen paikka ehdokkaille omissa puolueissaan.

Julkaistu

Maahanmuuttajaväestöstä kiusallinen ongelma hallituksen koronantorjunnalle

Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien tunnustaminen on monille puolueille ja poliitikoille hyvin vaikeaa, joten ei ole yllättävää, ettei hallitus suostu suoraan myöntämään, kuinka suuri ongelma koronantorjunnalle maahanmuuttajaväestöstä on muodostunut. Uskonnolliset tilaisuudet, toisenlainen suhtautuminen tartuntatauteihin ja ostoskeskuksissa isoissa porukoissa notkuminen ovat kaikki asioita, joita nimenomaan erilaiset maahanmuuttajaryhmät harjoittavat. Ne ovat myös asioita, jotka ovat koronantorjunnan näkökulmasta ongelmallisia, kun kaikkia ylimääräisiä kontakteja pitäisi välttää.

Hallituspuolueiden suulla on isoon ääneen korostettu, miten kyse ei ole maahanmuuttajista itsestään, vaan siitä, että he työskentelevät aloilla, joilla suojaus koronaa vastaan ei ole riittävää, tai asuvat tiiviisti isoissa perheyksiköissä. Analyyseissa on täysin ohitettu ne tosiasiat, jotka erottuvat niin koronan kuin muidenkin tartuntatautien suhteen: usein maahanmuuttajayhteisöissä suhtaudutaan niihin eri tavoin kuin kantaväestön keskuudessa. On aivan turha selitellä, etteivätkö maahanmuuttajien koronatartuntamäärät selittyisi maahanmuuttajien omalla asennoitumisellaan ja toimintatavoillaan. Tämä ymmärretään myös maahanmuuttajayhteisöissä, kuten Helsingin Sanomien taannoisesta haastattelustakin kävi ilmi. Haastatellut henkilöt kertoivat, etteivät kaikki noudata annettuja ohjeita ja rajoituksia. Heitä, jotka yhteisössä noudattavat rajoituksia, saatetaan jopa ivata ja toimintatapoja väheksyä. Edes valistustyö maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ei ole tuottanut merkittävää tulosta.

Hallitus ei ole suostunut kertomaan todellisia syitä, miksi erilaisia liikkumisrajoituksia halutaan ottaa käyttöön, tai miksi ravintolasulkua halutaan jatkaa, vaikka tartuntamäärät ravintoloista eivät ole järin suuret. Mikäli ongelma olisi lähinnä yökerhoissa, luulisi niiden sulkemisen olevan riittävä toimi, mutta hallitus haluaa pitää kaikki ravintolat suljettuina. Kun syitä ei kerrota avoimesti, jää tilaa spekulaatioille. Minun arvaukseni on, että hallitus pyrkii toiminnallaan vähentämään nimenomaan maahanmuuttajayhteisöjen liikkumista ja lopettamaan esimerkiksi ostoskeskuksissa notkumisen. Samalla halutaan panna myös piste opiskelija- ja muille juhlille, joista tartunnat herkästi lähtevät liikkeelle. Nythän virus jyllää nimenomaan nuoremman väestön parissa.

Keskustelu rokotusjärjestyksen muuttamisesta siten, että käytännössä maahanmuuttajaväestö rokotettaisiin ennen kantaväestöä, on käynyt kiivaana. Ymmärrettävästi tällainen toiminta on omiaan rapauttamaan ihmisten luottamusta viranomaisiin ja periaatteeseen siitä, että ihmiset olisivat samalla viivalla. Maahanmuuttopolitiikassa on hyvin tyypillistä, että ongelmia yritetään ratkoa laittamalla maahanmuuttajat ”jonon ohi”, eli syrjimällä samalla kantaväestöä. Mikäli maahanmuuttajavaltaisten alueiden asukkaita aletaan rokottaa muun väestön ohi, ei ihmisten oikeudentaju riitä millään ymmärtämään, miksi piittaamaton käytös palkitaan tällä tavoin. Tämä rapauttaa samalla myös uskoa rajoituksia ja suosituksia kohtaan.