Ukrainalaiset ovat yli kahden kuukauden ajan puolustaneet sitä kaikkein tärkeintä: omaa kansaa ja kansan oikeutta omaan kansallisvaltioonsa sekä sen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on myös aiheuttanut monenlaisia tuntemuksia meissä suomalaisissa. Vaikka sota on lähempänä Suomea kuin pitkiin aikoihin, suomalaiset eivät ole säikähtäneet, vaan maanpuolustustahtomme on noussut ennätyskorkeisiin lukemiin. Maanpuolustuskurssit ovat täynnä, ja tuskin kukaan enää kyseenalaistaa yleisen asepalveluksen merkitystä. Toisin kuin monet muut Euroopan maat, Suomi on pitänyt puolustuskyvystään ja varautumisestaan huolta. Näin tulee olla jatkossakin.
Ukrainan kansakunnan yhtenäisyys ja korkea maanpuolustustahto ovat ne ydinasiat, jolla ukrainalaiset itseään nyt puolustavat. Sota on myös voimistanut heidän kansallisidentiteettiään sekä kansallistunnetta. Ne eivät kuitenkaan kumpua tyhjiöstä, vaan kaikkia edellä mainittuja olisi myös rauhan aikoina vaalittava, myös meillä Suomessa. Emme me suomalaisetkaan tee puolustusvoimilla yhtikäs mitään, ellei kansa halua puolustaa maataan. Nato-jäsenyys ei tule sekään vaikuttamaan yleiseen asevelvollisuuteemme, sillä päinvastoin kuin jotkut olettavat, Suomen on nimenomaan pidettävä omasta puolustuskyvystään huolta, ja olimme Naton jäseniä tai emme, puolustamme ensisijassa itse itseämme kuten tähänkin asti. Ilman yleistä asevelvollisuutta en näe mahdollisena täyttää tätä tehtävää.
Kansakunnan yhtenäisyys pohjaa Ukrainassa perhearvoihin, uskontoon, kulttuuriin, perinteisiin sekä tukeen muilta mailta. Nämä ovat samalla niitä asioita, joiden ansiosta ukrainalaiset pystyvät myös selviämään kaikesta kokemastaan. Listassa on monta sellaista asiaa, mitä ei välttämättä pidetä meillä Suomessa oikein missään arvossa. Samaan listaan kuuluvat myös sellaiset perusarvot kuin isänmaallisuus ja kansallismielisyys. Ne eivät ole kirosanoja, niitä ei pidä hävetä. Ellemme itse pidä itseämme ja maatamme suuressa arvossa, ei sitä tee kukaan muukaan. Kansallisylpeys ja -tunne ovat kriisitilanteissa kantava voima.
Eteläisemmästä Suomesta kantautuu usein näkemyksiä, jotka soimaavat kansallisvaltioajattelua ja kertovat miten isänmaallisuuden tunteet hävettävät. Koen tämän hyvin vieraaksi. Ei ole olemassa maailmaa, jossa ei olisi lainkaan sotaa tai julmuutta. Oli kyse rauhasta tai vaikka ihmisoikeuksista, ne turvataan parhaiten vahvalla demokraattisella kansallisvaltiolla, joka pitää jokaisesta kansalaisestaan huolta. Sellaisella kansallisvaltiolla, jossa kansa on yhtenäinen, luottaa toisiinsa ja viranomaisiin. Se on suomalaisen yhteiskunnan menestymisen ja kriiseistä selviytymisen perusta.
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 24.5.2022.