Suomi on köyhä kuin ensimmäisen vuoden opiskelija pienessä yksiössään. Demarivetoinen hallitus ei kuitenkaan tahdo hyväksyä taloudellisen tilanteen vakavuutta, vaan se jatkaa tänäkin vuonna ideologisten uudistustensa läpivientiä. Hintalappu lasketaan alkuun aivan liian pieneksi, mutta maksajina ovat kunnat ja lopulta kukapa muukaan kuin veronmaksaja – sinä. Edes uudistusten hyödyt eivät aina ole kiistattomat asiantuntijoidenkaan mielestä.
Kuntavaalien lähestyminen tuntuu pakottavan poliitikot tai politiikkaan mukaan pyrkivät lupailemaan jälleen kaikkea. Talouden tila on selvä nyt, ja se oli sitä myös viime vaalien alla, mutta siitä huolimatta lupausten tulva täyttää jälleen sosiaalisen median ja lehtien palstat. Suomen hallitus puolestaan pyrkii toteuttamaan omien lupaustensa rippeitä vaalien alla kovalla tohinalla. Työllisyyskokeilua hiukan siirrettiin ja kiireessä koko kokeilu voi mennä reisille. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toinen aste etenevät, vaikka rahoitus on riittämätön ja aikataulu liian tiukka. Kunnat eivät nyt kaipaa uusia tehtäviä. Nämä tosiasiat opetusministeri ja koko hallitus ovat sivuuttaneet täysin.
Poliitikoilla ei siis ole jaettavana kurjuutta kummempaa, mutta suurin osa ei sitä suostu hyväksymään. Priorisoimalla voisi jakaa muutakin kuin kurjuutta, mutta suurin osa ei ole valmis luopumaan mistään. Hankkeilla, kokeiluilla ja projekteilla paisutetaan kuntien budjettia ja pienistä puroista kasvaa lopulta suuria menoeriä. Ydintehtävien sijaan kädet ovat täynnä esimerkiksi kaiken maailman ilmasto- ja monikulttuurisuushömppää.
Kevään kuntavaaleissa äänestäjän olisi hyvä kysyä, miten hänen ehdokkaansa aikoo lupauksensa rahoittaa. Vihervasemmistohallituksemmekin toteuttaa hallitusohjelmaansa velalla ja veronkorotuksilla; asumisen, liikkumisen ja elämisen kustannukset nousevat siitä huolimatta, että hallitus kehuu esimerkiksi laskevansa päivähoitomaksuja. Oulussakin veronkorotusten tie on käyty lähes loppuun, ja korotukset ainoastaan syövät kotitalouksien ostovoimaa.
Me kannamme kaikki huolta lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden tilasta, haluamme tarjota laadukasta koulutusta ja terveyspalveluita, mitkä ovat kaikki kuntien ydintehtäviä, joihin nimenomaan tulee panostaa. Taannoinen keskustelu maahanmuutto- ja kulttuuripalveluiden säästöistä osoitti, ettei ydintehtävistä selviämiseksi kaikesta tunnu saavan säästää, vaan on olemassa pyhiä asioita, joihin ei saa koskea huonoinakaan aikoina. Mikäli tulevakin valtuusto on kovin vihervasemmistopainoitteinen, meno jatkuu samanlaisena. Kurjuutta jakamalla on ehkä vaikea saada ääniä, mutta nyt kaivataan vastuullisuutta eikä kalliita vaalilupauksia.
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 6.1.2021.