Kuunnellessani muiden kaupunkien suuruudenhulluja hankkeita ja investointeja, tuntee tietyllä tapaa ylpeyttä Oulusta, jossa ihan kaikkea ei ole hoidettu sentään niin huonosti, kuin monissa muissa paikoissa. Vaikka muualla saattaa mennä negatiivisessa mielessä lujempaa, kuin meillä, ei meidän pidä antaa siimaa turhille raharei’ille, kuten miljoonien eurojen arvoiselle, turhalle asuntomessualueen kävelysillalle tai ylihinnoitetuille taideteoksille. Tosiasia kun on, että meidän täytyy keskittyä edelleenkin toimimaan vastuullisesti, oli kyse sitten investoinneista, hankkeista, veronkorotuksista tai velan ottamisesta. Velkaa on liikaa ja verot ovat jo tapissa. Oulun tehtävänä on suoriutua lakisääteisistä perustehtävistään, ja kaikkeen muuhun tulee suhtautua terveellä maalaisjärjellä.

Pääministeri Sanna Marin heitti ilmoille hassun ehdotuksen siitä, että kuntaverosta pitäisi tehdä progressiivinen, jota se muuten jo on. Lisäksi alle 16 000 euroa vuodessa tienaavat eivät maksa kuntaveroa lainkaan. Tarkoittiko pääministeri, että kuntaveron progressiivisuutta pitäisi lisätä, jolloin aiempaa useampi ei maksaisi sitä lainkaan, tai vähemmän kuin nykyisin, ja verotaakkaa lisättäisiin toisesta päästä keskituloisille ja hyvätuloisille? Haluaako pääministeri, että kunnat karkottavat kunnasta ulkomaille tai vähemmän verottaviin kuntiin heidät, jotka tällä hetkellä tuovat merkittäviä summia asuinkuntansa kassaan? Meiltä karkaa jo nyt ulkomaille korkeakoulutettua väkeä, jota tarvitsisimme täällä kotimaassakin. Samaan aikaan hallitus houkuttelee tilalle kouluttamattomia maahanmuuttajia, mutta ei mennä siihen keskusteluun nyt.

Mikäli kuntaveron progressio olisi nykyistä voimakkaampaa, se houkuttaisi vasemmistolaisia puolueita (joita toisinaan tuntuvat olevan kaikki muut paitsi Perussuomalaiset) jatkossa nostamaan veroprosenttia herkemmin, koska se rokottaisi ”paremmin tienaavia”, joita monien mielestä saa verottaa vaikka kuiviin. Seurauksia ei nähdä lainkaan. Kaikenlaiset veronkorotukset osuvat kaikista kipeiten usein juuri keskituloisiin, erityisesti niihin nuoriin perheellisiin, jotka ovat juuri ottaneet asuntolainaa, rakentaneet kenties talon perheelleen, maksavat korkeampia varhaiskasvatusmaksuja ja niin edelleen. 

Palatakseni vielä investointeihin – niitä Oulussa on jo riisuttu, mutta toki aina ylimääräistäkin on. On selvää, että esimerkiksi sisäilmaongelmaisten koulujen korjaaminen tai uuden rakentaminen eivät ole investointeja, joita voi mielin määrin siirtää tai keskeyttää. Muttei ole kauaa, kun vaikkapa Laanaojan valaistukseen päätettiin laittaa, Perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta, lähes miljoona euroa (700 000e). Sama summa jouduttiin viime vuoden päätöksillä säästämään erilaisista vanhusten palveluista. Kun kaupungin rahat menevät lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sivistys- ja kulttuuripalveluihin, ne ovat niitä, joista on pakko myös löytää säästöjä. Täten niitä säästöjä on Oulussakin kissojen ja koirien kanssa kaiveltu esiin. Lähes kaikkialta. Pyhiksi lehmiksi ovat muodostuneet esimerkiksi teatteri ja maahanmuuton palvelut. Lopulta teatterin tuesta leikattiin vääntöjen ja äänestysten jälkeen 150 000 euroa, vaikka enemmänkin olisi voitu, kuten myös ehdotin. Maahanmuuton säästökohteita päätettiin esityksestäni äänestyksen jälkeen myös etsiä. Niiden etsimisen olisi kuulunut olla mukana, kun kaikkialta muualtakin etsittiin säästöjä.

Säästöjä tehdessä ateria- ja siivouspalveluiden ulkoistamispäätöksestä tuli lähestulkoon eräänlainen sota, mutta kun istuu viikosta toiseen etsimässä säästöjä ja päättämässä niistä, ymmärtää, että joskus on tehtävä sellaisiakin ratkaisuja, jotka eivät tunnu hyvältä. Yksityistämiseen en suhtaudu ideologisin lasein, en puolesta enkä vastaan. Jokaisen päätöksen teen tapauskohtaisesti, ja lähtökohtana on kaupunkilaisten ja kaupungin etu. On tietysti asioita, joita en suostu yksityistämään, kuten vesi.

Silloin, kun palvelu on saatavilla yksityisiltä toimijoilta, on pohdittava tarkoin, onko perustetta, miksi kaupungin palvelua pitäisi tuottaa ja kilpailla siten yritysten kanssa. Ulkoistamissopassa mielenkiintoista oli se, että sain jopa uhkaavia puheluita kannastani, ja Vasemmistoliitto yhdessä ammattiyhdistyksen kanssa jakoi ulkoistamispäätöksen hyväksyneiden valtuutettujen nimiä jopa maksetussa mainoksessa asti, vaikka he itse saarnaavat, miten vahingollista ”maalittaminen” on. Perussuomalaiset saivat asiaan läpi ponsiesityksen, jonka pohjalta ulkoistamispäätöksen seurauksia tarkkaillaan, ja palataan omaan toimintaan, jos sille on selkeä tarve ja syy.

Kaikki puolueet muuten olivat ulkoistuspäätöksen takana vielä alkuvaiheessa, mutta kun vaalit alkoivat olla liian lähellä, siellä tehtiin täyskäännös. Osa samasta väestä on kyllä ollut valmis lakkauttamaan kyläkouluja, vaikka niistä saatavat säästöt eivät välttämättä todellisuudessa edes toteutuisi, ja haitatkin ovat hyötyjä paljon suuremmat. Kyläkoulujen lakkauttamiseen suhtaudun itse hyvin kriittisesti, sillä jälleen on tarkkailtava seurauksia: kyläkoulun katoaminen alueelta voi olla iso kolhu ei pelkästään lapsille, vaan koko kyläyhteisölle ja alueen kehittymiselle.

Säästöt eivät ole aina helppoja, mutta niitä on löydyttävä ja niitä on tehtävä siten, että ne ovat järkeviä. Niiden on oltava perusteltuja, eikä budjetissa saa olla sellaisia pyhiä lehmiä, kuten kulttuuria ja maahanmuuttopalveluita, joihin ei uskallettaisi koskea. Korona mullisti taloudellista tilannetta entisestään, joten tuleva valtuustokausi ei tule missään nimessä olemaan helppo.