Tänä päivänä ei syrjäkylillä ole palveluista jäljellä enää juuri mitään. Markkinat ja kuluttaminen ovat muuttuneet ja ymmärrettävästi vieneet kaupat ja kioskit, säästöpaineet ja keskittäminen ovat napanneet puolestaan terveysasemat. Paljoa kyläläiset eivät tänä päivänä kuitenkaan ole vaillakaan, mutta on yksi asia, jonka maaseutualueiden soisi saavansa pitää, nimittäin sen viimeisen palvelun: kyläkoulun. Kyläkoulu on kylän sydän, joka pitää yhteisön tiiviinä pitkistä välimatkoista huolimatta. Yhteisöllisyyttä joudutaan monilla muilla, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla luomaan tänä päivänä jopa keinotekoisesti, ja kaupungin rahallista tukea apuna käyttäen. Syrjäseuduilla sykkii usein yhtenäinen identiteetti, kotiseuturakkaus ja yhteisöllisyys, joka tarvitsee vain yhtä asiaa: sitä, että lapset saavat käydä yhteistä pientä koulua, joka tarjoaa tilat samalla myös kylän kaikelle muulle, vapaaehtoisvoimin pyörivälle toiminnalle.
Haasteet koulumaailmassa ovat tänä päivänä moninaiset, mutta niiden tarpeeton lisääminen sellaisilla päätöksillä, jotka pahentavat niitä entisestään, on hölmöläisten touhua. Taloudellista näkökulmaa ei pidä unohtaa, kun pohditaan kouluverkon tulevaisuutta lapsimäärän vähentyessä, mutta tärkeimpänä huomiona täytyy aina olla lasten etu. Lapset, jotka asuvat syrjemmässä tiiviimmiltä asuinalueilta, ansaitsevat aivan samanlaiset oikeudet kuin muutkin, mutta maaseutumaisten alueiden erityistarpeet tuntuvat unohtuvan. Ei ole lapsen edun mukaista, jos syrjemmässä asuminen tarkoittaa sitä, että he joutuvat järjestelmän heittopusseiksi.
Oulu on pirstaleinen alue, jossa asumista on niin urbaanissa kaupunkiympäristössä kuin syrjemmässä maaseudulla. Se on eittämättä vahvuus, ja sellaisena sitä pitäisi myös hyödyntää. Puheet elävistä kylistä ja niiden elinvoimaisuuden turvaamisesta ovat pelkkää sanahelinää, ellei erilaisten alueiden tarpeita haluta myös aidosti huomioida. Se on arvovalinta, ja se luo kustannuksia, mutta samalla myös paljon hyvää. Elävät kylät ja elävät maaseutualueet ovat Oulun vahvuus: ne luovat yrittäjyyttä ja houkuttelevat meille perheitä, jotka asuvat samanaikaisesti mielellään sekä lähellä luontoa, että kaupungin palveluita.
On täysin kiistatonta, että kyläkoulujen lakkauttaminen ei ole tuonut säästöjä. On niinikään kiistatonta, että pienet kouluyksiköt tuovat hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Kiistatonta on sekin, että pitkät koulumatkat huonontavat oppimistuloksia. Kun 90 prosenttia maamme kyläkouluista on jo lakkautettu, ei liene paljoa vaadittu, mikäli loput säästetään ja niitä lähdettäisiin avoimin mielin kehittämään kouluina, joissa toimitaan lähellä luontoa, ja taklataan esimerkiksi erilaisten keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöiden ilmenemistä sekä koulukiusaamista. Lasten edun nimissä, sillä jokaisella lapsella on oikeus oppimiseen.
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 28.2.2022.